Kuulumisia

Hei pitkästä pitkästä aikaa

Kovin on taas aikaa kulunut viimeisimmästä kirjoittelusta, enkä mene lupaamaan että tahti tästä muuttuu. Elämääni on tullut muutoksia viimeisen kirjoituksen jälkeen, joista hieman lisää tuonnempana.

FFF tuli ja meni, näyttelypäivä oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja sujui niin kuin pitikin. Pelkäsin hieman tilan riittävyyttä, mutta kaikki mahtui mainiosti paikalle ja palautteen perusteella oli mukavaa kun paikalla sai istuksia (ja ottaa nokosia) loosseissa. Paikan hämäryys ainakin omaan silmään rauhoitti näätien käytöstä ja monessa aitauksessa fretit vain pötköttelivät. Olen itsestäni sekä muista järjestelyissä mukana olleista todella ylpeä! Kiitos vielä kaikille onnistuneesta päivästä.

Näädät voi hyvin, Nuksulla on hieman ollut ongelmia verensokereiden kanssa, mutta nekin on saatu säännöllisellä ruokailulla kuriin. Lyyti jaksaa kaikista ennakkoluuloista huolimatta erinomaisesti, kortisonia ei ole pariin kuukauteen tarvinnut antaa, imusolmukkeet on lähes normaalit ja tyttö on oma iloinen itsensä. Muut tallustelevat eteenpäin samaa tahtia kuin ennenkin. Kaikki ovat kasvattaneet upeat talviturkit ja ottaneet painoa reilusti. Pari viikkoa sitten punnitsin kaikki ja painot olivat: Nuka 1,7kg, Peikko 1,45kg, Rosvo 1,8 kg, Mosku 2,1kg ja Lyyti 1,4 kg. Paksusti voivat siis!

Oma elämä koki tässä mullistuksen. Olen ihmetellyt päänsärkyä, huimausta, älytöntä väsymystä koko kesän ja syksyn ajan. Muitakin oireita on ollut, ei niistä sen enempää tässä. Hakeuduin näyttelyn jälkeen lokakuun lopussa työterveyslääkärille oireiden takia. Luovutettuani kahteen otteeseen runsaat määrät verta kokeisiin, vastauksena oli aivolisäkkeen kasvain. Sain lähetteen kiireellisenä KYSiin jatkotutkimuksiin. Kävin taas luovuttamassa reilut määrät verta sekä marraskuun alussa pään magneettikuvassa. 14 päivä marraskuuta oli sitten lääkärin aika…magneettikuvassa näkyi alle sentin mittainen kasvain aivolisäkkeessä. Tämä selittää suurimmaksi osaksi oireiluni, vihdoinkin minulla oli vastaus asioihin enkä siis ollut kuvitellut vain että minussa jotain vikaa on. Onneksi kasvain on niin pieni, ettei sitä tarvitse leikata vaan aloitin lääkityksen, jonka pitäisi kasvain pienentää tai hävittää kokonaan pois. Ensimmäinen lääkitysjakso kestää 4 vuotta, jona aikana käyn 3kk välein verikokeissa ja kerran vuoteen pään magneettikuvassa. Vaikka lääkitys on rankka ainakin näin aluksi ja sivuvaikutukset ovat huomattavat, olen todella onnellinen ettei minun tarvitse mennä leikkaukseen. Pään alueen leikkaamiseeen sisältyy aina isoja riskejä, vaikka kyseessä olisikin rutiininomainen leikkaus. Kasvaimesta johtuen jouduin miettimään omaa elämääni uusiksi. Siksi nyt joulukuussa ilmestyvän Freportaasin numero on viimeinen, jossa toimin päätoimittajana. Lehti vaatii paljon, jotta homma toimii ja tässä terveydentilassa en vain jaksa hoitaa mitään ylimääräistä. Siinä on riittävästi, että jaksan hoitaa työni ja arjen normaalijutut. Frettien kanssa emme osallistu enää tällä kaudella näyttelyihin, katsotaan ensi kesänä uudestaan jos vointini on jo parempi. Blogia aion päivitellä silloin kun jaksan, lupaa en mitään. Nyt keskityn vain itseeni ja omaan paranemiseeni. Podin jo huonoa omaatuntoa, koska en jaksa häärätä kaikessa mukana kuin ennen. Kunnes ajattelin, ettei mikään tässä maailmassa oikeasti ole niin tärkeää kuin oma terveys ja elämä. Ehtii sitä myöhemminkin palata taas takaisin harrastusten maailmaan!

Nyt vetäydyn tästä kuuman glögimukin kanssa laittelemaan joulukoristeita sekä fiilistelen lähestyvää joulua. Palataan kun jaksetaan :)

Hiljaisuutta, hiljaisuutta

Kuten olette varmaan huomanneet, on blogini ollut koko kesän aivan hiiren hiljaa. Kesät ovat aina niin kiireistä aikaa, joka viikonloppu on jotain menoa ja tunnit vuorokaudessa eivät tunnu riittävän. Kadotin myös kirjoitusintoni jonnekin, pariin kuukauteen en ole saanut mitään kirjoitettua mihinkään. Nyt tuntuu, että tekstiä voisi taas alkaa syntymään, mutta en lupaile mitään. Lokakuun FFF-frettinäyttely vie tällä hetkellä täysin huomioni, monenlaista puuhaa sisältyy näihin näyttelyvalmisteluihin. 

Mitäpäs tässä kesän aikana onkaan tapahtunut? Eipä juuri mitään :D Viimeksi kertoilin, että sain vakituisen työpaikan ja siirryn sisustusosastolle myyjäksi. Erinäisten sattumien vuoksi viihdyin kuitenkin puutarhamyymälässä koko kesän ja huomenna on edessä siirtyminen sisätöihin. Jännittää, hermotuttaa ja vähän jopa pelottaa, mutta uskon kyllä pärjääväni hyvin. 

Frettirintamalla menee vähän heikommin. Kävimme joukkorokotuksessa heinäkuun alkupuolella ja samalla eläinlääkäri tutkaili minua askarruttavia juttuja. Lyytin tilanne on ennallaan, kortisonia syödään ja tauti pysyy kurissa. Toki sekaan mahtuu välillä huonojakin päiviä jolloin tyttö on väsynyt ja enimmäkseen nukkuu. Onneksi hyviä päiviä on paljon enemmän, silloin painetaan sata lasissa putputtaen ja leikkien. Vain aika näyttää kuinka kauan saamme vielä Lyytin pitää, tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvälle. 

Samalla käynnillä eläinlääkäri myös tutki Nukan häntää. Nukan hännänpäähän on siis kehittynyt jonkinlainen patti. Eläinlääkäri ei osannut sanoa tarkemmin mikä se on, mutta alkavalta kasvaimelta vaikuttaa. Saimme ohjeeksi seurata tilannetta ja tarvittaessa hännänpäästä napsaistaan palanen pois. Hieman patti on suurentunut kahden kuukauden aikana, mutta jatkamme edelleen seurailua, koska Nuksu ei häntäänsä arastele. Kuten moni varmasti tietää, menetti Mimmi aikoinaan häntänsä pahan tulehduksen takia ja minulla on sen vuoksi huonoja muistoja häntäongelmista. Mimmi kuitenkin eli vielä melkein kolme vuotta hännän poistamisen jälkeen ihan normaalia elämää, joten pieni hännännipsaus tuskin Nukan elämää muuttaa. Tällä hetkellä enemmän mietityttää lisämunuaiset. Tammikuussa Nukalle siis laitettiin implantti lisämunuaisoireisiin ja nyt vaikuttaa siltä, että oireet ovat palanneet. Alkoivat palata itse asiassa jo kuukausi sitten. Implantin vaikutus ei siis kestänyt kuin puoli vuotta, mistä olen todella pettynyt. Odotin, että saamme huokaista helpotuksesta seuraavien kahden vuoden ajan. Viimeksi tänään sain kokea herran hampaat niskassa, jonne jäikin oikein komeat puremajäljet. Luultavasti joudumme kohta testaamaan uudella implantilla, jos se auttaisi edes hetken tilanteeseen. Jos ei niin vaihtoehdot alkaa olla aika vähissä. 

Peikolla on kyljessä ollut rasvapattia muistuttava n. puolen sentin patti. Tätäkin eläinlääkäri katsoa ja taas saatiin ohje seurailla tilannetta. Nyt toiseen kylkeen on kehittymässä uusi patti, laitamme seurailuun tämänkin ja jos tarve vaatii, käydään ne poistamassa eläinlääkärissä. Kyse on aivan pienistä, ei puolta senttiäkään halkaisijaltaan olevista pateista. Samalla lääkärikäynnillä kun rokotettiin ja lekuri katsoi patteja, sai Peikko myös uuden implantin lisämunuaisiin. Edellinen laitettiin aika tarkkaan kaksi vuotta sitten ja teho alkoi heikentyä. En ole vielä huomannut, että implantin vaikutus olisi täysin palannut, mutta toivottavasti talvi tuo helpotusta. Maailmalta olen viime aikoina lukenut paljon lisämunuaisongelmista ja valitettavan usein tulee vastaan kommentteja, joissa implantti ei enää toimi. Silloin aletaan olla vaiheessa, jossa hoidot ei toimi ja elinikää ei ole hirvittävästi jäljellä. Toivotaan ettei näin ole vaan implantin vaikutus vain alkaa hitaasti :)

Rosvossa on alkanut näkyä uusia, ihania puolia. Muutaman kerran kesän aikana poika on jopa nukahtanut syliin, mikä on tälle pelokkaalle fretille todella iso askel. Tajusin myös Rosvon käytöksestä yhden asian: Rosvo ei osaa "pyytää" kun haluaa rapsutuksia ja syliin vaan alkaa kotkottamaan pitkin kämppää ja hyppii päällä. Tällöin kun pojan nostaa syliin ja rapsuttelee korvan takaa sekä selästä, on sylissä maailman onnellisin näätä. Puremine on nyt loppunut lähes kokonaan, mutta silti en Rosvoa vielä naaman lähelle päästä, silloin poika nappaa varmasti kiinni. Kolmen vuoden kova työ on siis tuottanut parhaan mahdollisen tuloksen :)

Mosku kasvattelee pikku hiljaa pallejaan takaisin, implantti pojalle on laitettu joulukuussa 2010, joten ei mikään ihme. Kuitenkin herra on niin hyväkäytöksinen, ettei uudella implantilla ole mikään kiire. Luultavasti pitkitämme uuden lantin laittoa niin kauan kuin herra käyttäytyy asiallisesti. Talvi on tulossa joten uutta tuskin tarvitsee ennen ensi kevättä edes miettiä. Mosku on muuten tällä hetkellä se meidän lauman ainut, joka ei sairasta mitään! Ihanaa, että edes yksi on joukosta terve. 

Siinäpä kuulumiset tältä erää, muistutuksena loppuun vielä että Finnish Ferret Festivalin halvempi ilmoittautuminen päättyy 14.9 ja koko ilmoittautuminen 22.9! Olemme jo saaneet mukavasti frettejä mukaan, mutta vielä on paikkoja jäljellä. Jos et siis ole vielä omiasi ilmoittanut, nyt hopihopi ilmoja laittamaan tänne. Näillä korkeuksilla tosiaan frettinäyttelyitä ei tulla ihan joka vuosi järjestämään. Varmasti monia jännittää lähteä näyttelyyn ensimmäistä kertaa, mutta turha pelätä! Näyttelyt ovat hyvin rentoja tapahtumia ja kokeneemmat konkarit neuvovat varmasti. Lisäksi päivässä on parasta kun pääsee näkemään ja juttelemaan muiden fretinomistajien kanssa. Kukaan ei ymmärrä fretti-ihmisen sielunelämää paremmin kuin toinen fretti-ihminen.

Loppuun vielä pari näätäkuvaa kesältä

Kaikki koossa iltapalalla

Otettiin eräänä vapaapäivänä Lyytin kanssa päikkärit

Lyyti ja kieli

Nuka ja Mosku otti rennosti helteillä

Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa!

Hei kaikille!

Kuten jo toukokuussa varoittelin, kirjoittaminen tosiaan jäi. Töissä oli ihan huisin kiire sesonkiaika ja päivät venyivät eikä vapaapäiviä juuri ollut. Nyt voin kuitenkin istua alas ja huokaista, sesonki on ohi ja....(rumpujen pärinää) maanantaina allekirjoitin vakituisen työsuhteen sopimuksen! Juhannuksen jälkeen siirryn K-Raudan puutarhaosastolta sisustuksen ihmeelliseen maailmaan. Voitte varmasti uskoa, että olen enemmän kuin onnellinen, nyt uskallan hengittää vapaasti ilman stressiä rahahuolista. Perheeseen sattui myös toinen onnenkantamoinen kun mieheni sai vakituisen työpaikan kaupungilta. Iloa ja onnea siis kerrakseen Perhe Partasessa :D

Näätärintamalla ei oikeastaan uutta, Lyytin imusolmukkeet pienenivät kortisonikuurilla ja olen toiveikas neidin suhteen. Tietenkään en hypi taivaisiin asti onnesta, mutta ehkä kortisoni tosiaan antaa meille lisäaikaa. Rokotuksista sen verran, että PoSut järjestää joukkorokotuksen Siilinjärvellä 16.7 klo 16.00 alkaen. Hinta penikkatautirokotteelle on 30€/fretti, mikä on todella edullinen näillä korkeuksilla. Jos frettisi on rokotusta vailla, ota yhteyttä sähköpostilla posufretit@hotmail.com ja ilmoittaudu 7.7 mennessä. Kannattaa tulla rohkeasti vain mukaan, kukaan meistä ei varmasti puraisematta nielaise.

Myös Frettiliiton ensimmäinen numero Freportaasista saatiin pihalle viime viikolla. Mutkia oli hieman matkassa, mutta niistä on otettu opiksi ja uuden lehden suunnittelu käynnistyy heti juhannuksen jälkeen. Seuraava numero ilmestyy siis joulukuussa ja juttuvinkkejä sekä kuvia voi lähettää osoitteeseen lehti@frettiliitto.fi

Juhannuksen aion vain levätä, huomenna suuntaamme vanhempien luokse ja möksälle. Meillä otetaan Jussi ihan rauhallisesti ja ladataan pattereita. Syödään, uidaan, saunotaan ja syödään vielä hieman lisää. Siis oikein rentouttavaa ja mukavaa Juhannusta kaikille, pitäkää itsenne poissa tilastoista!

Tässä vielä loppuun kesäinen kuva minusta ja Peikosta :) 

PeikkoPoika 5 vuotta

Tänään on siis laumanjohtajamme syntymäpäivä. Pottunokka-hörökorva, Veikko-Olavi täyttää jo viisi vuotta! Ei ihan uskoisi pojan päässeen jo näin kypsään ikään kun katsoo aamuisia ja iltaisia riehumiskohtauksia!

Onnea siis Peekko, toivottavasti edessä on vielä ainakin toiset viisi vuotta <3

ps. pahoittelut hiljaisuudesta. Työt vievät kaiken ajan, toivottavasti kuukauden päästä alkaa olla aikaa taas kirjoitella kunnolla :)

NuksuPuksu 5 vuotta

Hänen kuninkaallinen korkeutensa, Kuningas Nuka I täyttää tänään 5 vuotta :) Ensi viikolla tulee kuluneeksi myös 3 vuotta siitä, kun tämä maailmanherruudesta haaveileva frettiherra muutti alamaisensa Rosvon kanssa meille. Nopeasti on vuodet kuluneet, mutta onneksi Kuningas on vatsanpotemisesta ja lisämunuaisongelmista huolimatta vielä rautaisessa kunnossa. Alamaiset onnittelevat mitä nöyrimmin Hänen Ylhäisyyttään :D

Tilannepävitystä Lyytistä

Edellisen postauksen jälkeen kävimme Lyytin kanssa puolitoista viikkoa sitten uudestaan lääkärissä, koska imusolmukkeet eivät olleet laskeneet ja tyttö myös yski. Otettiin läjä röntgenkuvia ja verikokeita. Kuvissa näkyi tiivistymää keuhkoissa, verikokeista ei ilmennyt oikein mitään kun nähtävästi klinikan koneet eivät osanneet eritellä fretin verestä asioita. Lyyti vietti klinikalla siis melkein koko päivän tutkittavana, mutta poishakiessa eläinlääkäri oli kiireellisessä leikkauksessa enkä voinut puhua hänen kanssaan tuloksista. Lääkäri kuitenkin soitti seuraavana päivänä ja juttelin hänen kanssaan lähemmäs puoli tuntia puhelimessa Lyytin tilanteesta. Ei ollut mukavaa kuultavaa, kun eläinlääkäri sanoi, että tilanne ei näytä hyvälle :( Oirekuvan ja röntgenien perusteella on todennäköisintä, että Lyytillä tosiaan on lymfooma. Toinen vaihtoehto oli, että kyseessä on massiivinen yleistulehdus, mutta eläinlääkäri ei oikein itsekään siihen uskonut. Saimme lääkkeeksi lisää antibioottia, 3 viiikon kuurin sekä viikon kuuri kipulääkettä. Kipulääke loppui tiistaina ja eilen aloitettiin kortisoni.

Lyyti on nyt syönyt siis yli kolme viikkoa antibioottia, mutta mitään muutosta imusolmukkeissa ei parempaan ole tapahtunut. Itse asiassa ainakin kaulan solmukkeet ovat muuttuneet entistä kovemmiksi ja neidin yleisvointikin on laskenut. Lyyti kyllä syö edelleen, juo ja leikkiikin välillä, mutta myös yskii ja nukkuu todella paljon. Tässä on itse pitänyt aloittaa henkinen valmistautuminen siihen, ettei Lyyti mitä luultavammin enää pitkään ole luonamme. Teen omaa surutyötäni osaksi jo nyt, vaikka Lyytin vointi onkin suhteellisen hyvä. Ensimmäiset päivät toisen lääkärikäynnin jälkeen olivat pahimpia, sitä mietti mitä on tehnyt väärin. Tiedän sen, että olen tehnyt parhaani Lyytin hoitamisessa, enkä tätä olisi voinut estää. Tämän tajuttuani oma olo on jonkinverran helpottanut ja aion viettää neidin kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista. Mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja kuten eläinlääkäri sanoi, kyllä minä itse parhaiten tiedän sitten kun aika on. Syvällä sisimmässäni odotan kuitenkin edelleen, että tapahtuisi käänne parempaan, vaikka järki sanoo ettei niin tule tapahtumaan.

Nuksu ja Lyyti päikkäreillä lelukorissa

Paistaa se päivä risukasaankin. Tai sitten ei.

Yllä oleva kuvastaa hyvin tämän hetken fiiliksiä. Tämän päivän piti olla vuoden paras, pääsinhän takaisin töihin. Mutta kuinkas kävikään, se aurinko ei tosiaan paista risukasaan.

Lyyti on kipeä, todella kipeä. Lauantaista asti olen sydän syrjällään seuraillut neitin vointia joka on vain huonontunut. Oireina on siis ollut vaikka mitä, milloin ei ole tullut pissaa eikä kakkaa, levottomuutta, väsymystä, turvonneet imusolmukkeet ja turvonnut vatsa. Ruokaa ja vettä on kuitenkin mennyt, joten en halunnut lähteä pääsiäisenä päivystykseen. Tänä aamuna varasin sitten ajan klinikalle ja tuomio ei ollut kovin mukavaa kuultavaa. Kaikki imusolmukkeet ovat todella turvonneet ja tytöllä on kuumetta. Miksi, sitä ei tiedetä. Turvonneet imusolmukkeet myös aiheuttavat sitä ettei suoli toimi oikein. Hoidoksi antibioottia isolla annoksella sekä kipulääkettä, toiveissa siis olisi joku yleistulehdus joka lääkkeillä paranisi. Jos muutosta ei ole tapahtunut torstaihin mennessä, mennään uudelleen ja otetaan verikokeet, röntgen ja ohutneulanäyte imusolmukkeesta. Valitettavasti oireet viittaavat siis myös lymfoomaan ja noilla kokeilla se voidaan varmistaa. Ette usko kuinka paljon toivon joka sekunti, että lääkkeet purevat. Lymfooman ennuste ei koskaan ole hyvä, kyse voi olla päivistä tai korkeintaan viikoista.

Tämä nyt on tällainen tynkä vuodatus, kirjoittamalla on niin helppo purkaa pahaa oloaan pois :'(

Oma koti kullan kallis ♥

Koti, tuo paikka missä maailman murheet häviää. Minä olen koti-ihminen, vaikka sitä ei ehkä meidän sisustuksesta heti huomaisikaan :D Rakastan olla kotona, se on minun oma turvasatama. Minulla on vuosien varrella ollut monta asuntoa ja kämppää, mutta vasta tätä olen sanonut kodiksi, lapsuudenkodin ohella.

Asumme siis Iisalmessa Kangaslammilla noin 3 kilometrin päässä "keskustasta". Iisalmi on suhteellisen pieni paikka, asukkaita hieman päälle 22 000. Silti kaupunki vaikuttaa isommalta kuin asukasmäärästä voisi kuvitella, koska Iisalmi toimii eräänlaisena keskuskaupunkina. Pienemmistä kunnista ympäriltä kulkee paljon ihmisiä töissä täällä ja vapaa-aikaakin tulevat tänne viettämään. Moni on vuosien saatossa kysellyt, miksi emme muuta täältä perähikiältä jonnekin suurempaan kaupunkiin. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, koska meistä täällä on kaikki mitä tarvitsee. Kymmenen vuoden aikana elämä on rakentunut tänne, täällä ovat niin ystävät (eivät ihan kaikki tietenkään) kuin sukulaisetkin. Kuopioon ja Kajaaniin pääsee tunnissa, Ouluun reilussa kahdessa eli tarvittaessa pääsee äkkiä myös sinne isompaan kaupunkiin. 

Vuonna 2007 aloimme miettiä oman asunnon ostoa, koska vuokrarahalla lyhentäisi melkoisen summan myös asuntolainaa kuukaudessa. Silloin meillä asui vain yksi fretti, Mimmi ja ajattelimme että kaksio rivarista olisi meille ihan täydellinen. Tammikuussa tämä asunto tuli sitten myyntiin, kävimme kerran katsomassa ja tiesin heti, että tämä on Koti, ei asunto, ei kämppä vaan Koti. Pankki näytti vihreää valoa ja alle viikko asunnon katsomisesta laitettiin jo nimeä paperiin ja rivarin pätkä oli meidän (pankin). Asunto oli pinnoiltaan huonossa kunnossa ja kuukauden ajan teimme työn ohessa pintaremonttia asuntoon. Keittiö olisi myös ollut remontin tarpeessa, mutta valitettavasti aikataulu ei antanut perään. Helmikuun lopussa kannoimme sitten tavaramme uuteen kotiin ja täällä ollaan edelleen.

Neliöitä kaksiossa on vaivaiset 49,5, mutta kyllä tässäkin mahtuu asumaan. Tietysti jos olisin arvannut, että frettilauma tulee kasvamaan viiteen näätään, olisimme varmasti etsineet kolmiota. Olen niin kiintynyt tähän omaan pikku koloomme, että myyminen tuntuu kauhistuttavalta ja työläältä. Ajatuksena on asua tässä niin kauan, kunnes elämäntilanne on sellainen, että omakotitalo tulee ajankohtaiseksi. Siihen asti me ihmiset, näädät ja yksi kappale chinchilloja varmasti mahdutaan näiden seinien sisään. Nyt loppuun vielä kuvapläjäystä, älkää kauhistuko sekalaisia huonekaluja ja värien ristiriitaa :)

Eteisestä olohuoneeseen päin. Oikealla asustaa Viljami :)

Olohuoneesta eteiseen päin

Eteisin ja makkarin välissä oleva portti, todella näppärä

Makkari eteisestä kuvattuna

Olohuonetta

Kirjoja pitää olla, mitä enemmän sitä parempi

Näätien lelut ja riippari

Olohuonetta keittiöstä päin

Näätien kerrostalo

Lisää olohuonetta

Keittiö olohuoneesta päin

Näätien palkintohyllyä

Keittiötä olohuoneesta päin

Keittiö

Keittiö ja karmeat kaapit

Taas karmeita kaappeja

Kylppäri, sininen on näätien kylpyallas :)

Kylppäriä lisää

Siinäpä se koto kotoinen on, toiveissa olisi saada ensi kesänä hieman päivitystä, mutta siitä enemmän sitten kesällä!

Tänään synttäreitään juhlii Mosku!

Syntymäpäivien juhlinnassa seuraavana on vuorossa Mosku. Tuosta pojasta ei kyllä uskoisi, että täyttää jo kolme vuotta, näyttää ja käyttäytyy kuin penska vielä. Varsinkin nyt kun kevät tekee tuloaan, tuntuu virtaa piisavan enemmän ja enemmän. Välillä sentään malttaa hetkeksi pysähtyä syliin tai sohvalle viereen köllöttelemään.

Mosku voittopussissaan unilla. Laatu kakka, koska puhelinkuva

Mosku sai meille tullessaan joulukuussa 2010 implantin ja nyt tuon lantin teho alkaa hiipua. Pienen pienet palluraiset on jo kasvateltu ja varmasti kevään/kesän aikana kasvatellaan niitä isommaksi. Jos poika osaa käyttäytyä eikä haju käy liian sietämättömäksi, emme laita uutta implanttia Moskulle. Kuitenkin jos poju ei pärjää muiden kanssa samassa laumassa tai on muuten hankala, laitetaan ehdottomasti uusi lantti. Leikkaus ei missään nimessä ole vaihtoehto, asiaa tutkittuani ja muiden harrastajien kanssa asiasta keskusteltuani olen päättänyt, ettei meillä leikata yhtään frettiä jos ei ole pakko. Pakko tarkoittaa sitä, että kyseessä pitää olla sairaus tai vastaava ennen kuin suostun frettini leikkauttamaan.

Viime viikolla kävin Even ja Jennin luona katsomassa Moskun kahta siskoa, Lunaa ja Kiaraa. Voi miten suloisia pikkunäätiä he olivatkaan! On aina mukavaa tietää missä oman fretin sisarukset menee ja kuulla millaisia otuksia ovat. Tytöt vaihtoivat siis talven aikana kotia ja ovat hienosti sopeutuneet uuteen kotiinsa. Hieman piti vieraita kokeilla, mistä ovat tehty, mutta sehän nyt kuuluu melkein asiaan. Toivottavasti tapaamme tyttöjen kanssa tulevaisuudessa vielä useasti!

Hyvää syntymäpäivää siis Moskulle ja sisaruksille. Mosku lähettää putputuksiaan kaikille tuntemilleen sisaruksille eli Justiinalle Espooseen, Immulle Jyväskylään, Veikko-Elmerille Rovaniemelle ja Lunalle sekä Kiaralle Kajaaniin.

PoSut menossa mukana

Väliin tällainen tynkäpostaus PoSujen tulevista tapahtumista. Tällä viikolla Kuopiossa, Matkus shopping centerissä järjestetään lemmikkipäivät. Tiistaina 19.3 paikalla on koiria, keskiviikkona 20.3 kissoja ja torstaina 21.3 on ötökkäpäivä. PoSut ovat esittäytymässä kera frettien torstaina  klo 14-18 :) Lisätietoa löydät täältä. Odotan päivältä paljon ihmisiä ja freteistä kiinnostuneita, mukaan meiltä lähtevät Lyyti, Mosku ja Peikko. Toivottavasti päivä on onnistunut ja tästä tulisi vaikka joka vuotinen tapahtuma!

Lisäksi PoSut järjestää frettipäivän Jyväskylässä. Meidät löytää Faunatar Keljosta lauantaina 27.4 klo 12-16. Jos asustelet Jyväskylän lähellä ja haluat osallistua frettipäivään omien frettien kanssa, otathan minuun yhteyttä posufretit@hotmail.com. Viime vuonna järjestetty frettipäivä oli melkoinen hitti ja tänäkin vuonna odotetaan paljon väkeä hämmästelemään näätäsiä :)

10 vuotta on lyhyt aika

Tänään kymmenen vuotta sitten syntyi pienen pieni näätävauva kaukana Etelä-Suomessa. 10 viikkoa myöhemmin tuo näätälapsi matkusti auton takapenkillä kohti Savonmaata ja sai nimekseen Mimmi ♥. Mimmin kuolemastakin on aikaa jo 2 vuotta ja 5kk, mutta muistot elää vahvoina mielessä, varsinkin 
neidin syntymäpäivän aikaan. 

Mimmi pari vuotiaana. Kaikki pentukuvat on kadonneet, kun vanhan tietokoneen kovalevy hajosi

Hurjaa ajatella, että elämässäni on ollut frettejä mukana jo 10 vuotta. Vuosi 2003 oli elämässäni muutenkin tapahtumarikas ja merkittävä vuosi. Silloin alkoi frettiharrastus, muutin Iisalmeen ja tapasin tulevan aviomieheni. Fretit kuuluvat elämääni vieläkin, asun yhä Iisalmessa ja yhdessä kuljetaan edelleen saman miehen kanssa. Nämä 10 vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa, vaikka joukkoon on mahtunut välillä rankkojakin aikoja ja risukasaan ei ole aurinko paljon pilkahdellut. En osaa ajatella, minne elämä minut olisi kuljettanut, jos näitä kolmea asiaa ei kymmenen vuotta sitten olisikaan tapahtunut. Enkä haluakaan miettiä, koska näiltä osin elämä on mennyt juuri niin kuin pitääkin :)

Pariskunta Partanen vuonna 2008, kuten kuvasta näkyy viihteen puolella

Alussa en ollut kovin aktiivinen harrastaja, elelimme Mimmin kanssa omaa elämää enkä tuntenut ketään muita frettiharrastajia täältä päin. En tarkkaan muista missä vaiheessa tapasin toisen harrastajan, vuosi saattoi olla jotain 2005 paikkeilla. Siitä alkoi hiljalleen tutustuminen ja tämä sama ihminen on nykyään yksi rakkaimmista ystävistäni. Hänelläkin on edelleen frettejä ja mikä sen parempaa kuin saada purkaa sydäntään ihmiselle, joka ymmärtää täysin miltä sinusta tuntuu. Ei se mieskään loputtomiin jaksa kuunnella höpinää freteistä ;) Vuosien myötä olen tutustunut isoon joukkoon frettiharrastajia, osa on vain piipahtanut elämässäni, mutta suurin osa on jäänyt mukaan. Valtakunnallisesti ajateltuna aktivoiduin vasta joskus 2008-2009 paikkeilla, jolloin yhteys kauempana asuviin harrastajiin alkoi muodostua. Tällainen hidas savolainen vaatii hieman totutteluaikaa uusiin juttuihin aina :D Paljon parjanut naamakirjan ansiosta yhteydenpito ja kuulumisten vaihtaminen on nykyään niin helppoa muiden harrastajien kanssa. Lähes joka päivä tulee viestiteltyä jonkun fretti-ihmisen kanssa ja sieltä on myös ihana seurata muiden postauksia frettiensä elämästä. 

2009 ja Verjnuarmun keikkaa odotellessa

Isoin asia, mitä  frettiharrastuspiireissä olen tehnyt on tietysti PoSujen perustaminen 2011 keväällä. Alussa meitä oli vain 3 frettihullua mukana toiminassa, nykyään joukko on kasvanut ja olemme saaneet paljon rivijäseniä kuin myös aktiiveja. Viime kesänä PoSut pääsivät Suomen Frettiliiton jäsenyhdistykseksi ja minä mukaan liiton toimintaan. Nykyään häärään siis PoSujen puheenjohtajana ja toimin eräänlaisena äitihahmona yhdistyksessä, kuulun Frettiliiton hallitukseen, olen mukana tekemässä liiton lehteä päätoimittajan roolissa sekä puuhaan ensi syksyn Finnish Ferret Festival-näyttelyä Iisalmeen. En olisi 10 vuotta sitten uskonut, että olen näinkin aktiivisena mukana kaikessa frettitouhussa!

PoSujen ensimmäinen frettipäivä alkamassa

Ihan pikkuisen vain väsytti PoSujen hallitusta syksyn Pet-näyttelyssä :D 

Jotkut asiat eivät siis muutu kymmenessä vuodessa miksikään, fretit ovat edelleen minulle tärkein asia elämässäni (okei aviomies on siinä kärkisijalla myös) ja varmasti tulevat olemaan loppuelämäni. 

Äidin pottunokka Veikko-Olavi. 

Lyytistyllerö 2 vuotta!

Lyyti viettää tänään synttäreitään, kaksi vuotta tulee siis mittariin. Tuo neiti on kyllä vielä ihan penska, jaksaa leikkiä ja leikkiä tunnista toiseen. Neiti on nyt asunut meillä 1 v 3 kk ja en voisi olla enemmän tyytyväinen tyttöön :) Hemmottelen Lyytiä tänään extraherkuin ja suukoin!

Tässäpä nukkutyyliä eiliseltä. Vasemmalla Nuka ja oikealle Lyyti

Raakaa raakaa osa 2

Edellisessä raakaruokapostauksessa kerroin teille, mitä kaikkea fretin raakaruokintaan tulee sisällyttää. Nyt mennään asiassa vähän syvemmälle ja katsotaan, miten rakennetaan sellainen ruokavalio, josta fretti saa kaiken tarvitsemansa.

Fretin raakaruokinnan voi jakaa kolmeen osaan: lihaiset luut, mössöt sekä kokonaiset saaliseläimet. Nämä ovat kolme pääelementtiä, jotka vuorottelevat. Näistä on helppo lähteä rakentamaan vaikka parin viikon ruokalista jääkaapin oveen, josta voi luntata tarpeen mukaan, että fretti saa kaiken tarvitsemansa. Jos mennään syvemmälle ravintoaineisiin, niin fretin tulisi saada ravinnostaan seuraavia:

Proteiinit eli valkuaisaineet

Koostuvat aminohappoketjuista tai näiden ketjujen muodostavasta kompleksista. Proteiineja muodostavat 20 aminohappoa, joista 10 on fretille elintärkeitä. Fretin ruokavaliosta tulisi olla vähintään 35 % eläinperäistä proteiinia. Kuitenkin, pennuilla, nuorilla, imettävillä naarailla ja jalostukseen käytettävillä uroksilla proteiinin määrä tulee olla suurempi.

Rasva

Rasva on fretin tärkein energian lähde. Se tukee fretin aktiivista elämäntyyliä, lisääntymistä ja yksinkertaisesti esimerkiksi leikkiä. On tärkeää tarjota fretille eläinperäistä rasvaa, koska kasvikunnan rasvoja fretti ei voi hyödyntää tarpeeksi. Rasva rakentuu rasvahapoista, joita tunnetaan yli 70 erilaista. Joitakin löydetään vain kasveista, osaa pelkästään eläinrasvoista. Rasva sisältää 2,25 kertaa enemmän energiaa kuin proteiinit tai hiilihydraatit. Rasvan osuus fretin ruokavaliosta tulisi olla vähintään 20 %, mieluummin lähemmäs 30 prosenttia.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat hiilestä, vedystä ja hapesta. Niihin kuuluvat mm. sokerit, selluloosa ja tärkkelys. Ylimääräiset hiilihydraatit varastoituvat kehoon rasvaksi. Jos fretti saa koko ajan liikaa hiilihydraatteja, fretistä voi tulla ylipainoinen. Ylipaino taas johtaa muihin terveydellisiin ongelmiin.  Tutkimusten mukaan fretti, joka saa ravinnostaan paljon eläinperäisiä rasvoja ja proteiineja, ei tarvitse ruokavaliossaan hiilihydraatteja.

Kuitu

Kuitu edesauttaa vatsan ja suoliston toimintaa. Kuidun osuus ruokavaliosta ei kuitenkaan saa olla lian suuri koska fretin elimistö ei kykene pilkkomaan kuituja. Jotkut tutkimukset ovat esittäneet, että liian runsas kuidun saanti ärsyttää fretin suolistoa ja voi altistaa suoliston ongelmille. On jopa väitetty, että liiallinen kuidun saanti aiheuttaa fretille suoliston haavautumia tai jopa kasvaimia. Kuidun osuus tulisi pitää alle 3 % ruokavaliosta.

Vitamiinit

Vitamiinit jaetaan kahteen ryhmään, rasvaliukoiset ja vesiliukoiset. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A, D, E ja K-vitamiinit. Vesiliukoisiin taas kuuluvat B-ryhmän vitamiinit sekä C-vitamiini.

Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat fretin kehon rasvaan. Fretti voi siis varastoida näitä vitamiineja saamastaan ruoasta ja hyödyntää niitä myöhemmin. Täytyy kuitenkin muistaa, että liikaa saatuna rasvaliukoiset vitamiinit voivat aiheuttaa myrkytyksen esimerkiksi maksassa. Myrkytys voi johtaa pitkäaikaisiin terveyden ongelmiin. Liian vähän saatuna rasvaliukoisten vitamiinien puute voi aiheuttaa fretille puutostilan. A-vitamiinin puutos voi johtaa fretin hämäränäön heikkenemisiin ja silmä voi sameutua. A-vitamiinia tarvitaan lihasten rakennusaineena ja puutos voi näkyä huonona kasvuna sekä lihasten vajaatoimimisena lähinnä fretin takapäässä. Maksa sisältää runsaasti A-vitamiinia. D-vitamiinia fretti pystyy muodostamaan kehossaan, kuten ihminenkin, jos saa tarpeeksi auringonvaloa. D-vitamiinin tärkein tehtävä on pitää veren kalsium- ja fosfaattipitoisuudet oikealla tasolla. Eli D-vitamiini edistää näiden kivennäisaineiden imeytymistä kehoon. Liian vähäinen D-vitamiinin saanti heikentää etenkin kalsiumin imeytymistä, joka johtaa luuston erilaisiin ongelmiin. E-vitamiinia saadaan maksasta ja kananmunankeltuaisesta. Puutostila aiheuttaa ääreishermoston vaurioitumisen, se voi myös johtaa sydämen ja verenkierron ongelmiin ja erilaisiin iho-oireisiin. K-vitamiini vaikuttaa veren hyytymiseen sekä kehon kalsiumtasapainoon. K-vitamiinia saadaan munuaisista, maksasta sekä kananmunasta.

Kivennäis- ja hivenaineet

Kivennäisaineita ovat mm. kalsium, fosfori, magnesium, natrium, kalium ja kloori. Hivenaineita puolestaan ovat mm. sinkki, rauta, kupari, jodi, seleeni, koboltti ja kromi. Kivennäisaineita ja varsinkin hivenaineita on olemassa todella paljon. Tärkeimpinä kivennäisaineina freteillä voi pitää kalsiumia ja fosforia. Näiden oikea suhde sekä riittävä saanti takaa fretille terveen luustonkasvun ja hampaat. Erityisesti pennuilla ja kasvavilla nuorilla freteillä on erityisen tärkeää turvata kalsiumin ja fosforin riittävä saanti. Kalsiumia ja fosforia saa kananmunankuorista, maksasta, kalasta, eläinten luista sekä merilevästä. Puutos johtaa luiden kehityshäiriöihin ja vanhemmalla fretillä osteoporoosiin. Magnesium tukee sydämen ja lihasten toimintaa. Se on myös luuston ja hampaiden yksi rakennusosa. Magnesiumin pääasiallinen lähde on liha sekä kala. Puutos aiheuttaa lihasten toiminnan häiriöitä, anemiaa ja painonnousua.

Rauta ja kupari kuuluvat myös olennaisesti fretille tärkeisiin hivenaineisiin. Rauta ja kupari toimivat yhdessä, kupari edesauttaa rautaa imeytymään fretin elimistöön ja näin muodostamaan hemoglobiinia. Raudan lähteinä toimivat punainen liha sekä maksa. Raudan ja kuparin puutos aiheuttaa anemiaa, aliravitsemusta ja turkin kunnon huononemista.

Kaliumia tarvitaan lihasten rakennuksessa sekä munuaisten toimintaan. Puutoksessa fretti voi kasvaa huonosti ja kasvu voi jäädä jälkeen. Lihakset voivat halvaantua tai fretti voi olla levoton

Natrium ja kloori säätelevät kehon vesitasapainoa sekä happo-emästasapainoa. Natrium sitoo vettä ja näin ollen sitoo vettä fretin elimistöön. Puutosoireina voivat olla lisääntynyt veden juominen, painon putoaminen, kuiva iho sekä jälkeenjäänyt kasvu ja kehitys.

Sinkkiä fretti tarvitsee moneen. Se vaikuttaa niin ihon ja turkin kuntoon kuin kehitykseenkin. Sinkin paras lähde on maksa ja liha. Puutoksissa voi ilmetä kaljuuntumista, aliravitsemusta sekä kasvun häiriöitä.

Kirjoitan tähän nyt ruokalistan miten meillä esimerkiksi syötiin viime viikko.

Maanantai

Aamu: Mössöä sisältäen, kalkkunan luuton jauheliha ja kananrasva suhteessa 50/50, pellavansiemenöljyä vajaa 1rkl , Inupekt Forte 1 tabletti, merilevää 1/4tl, oluthiivaa 1/2 tl

Ilta: Kanankauloja

Tiistai:

Aamu: Kokonaisia broilerin kivipiiroja ja sydämiä

Ilta: Kanan olkavarrettomia siipiä

Keskiviikko:  

Aamu: Mössöä sisältäen, Kananjauhelihaa ja kananrasvaa suhteessa 50/50, valkosipulijauhetta 1/2tl, 2 rkl kasvissosetta ja 1/4 tl merilevää

Ilta: Kanankauloja

Torstai:

Aamu:  Mössöä sisältäen Kanan jauhelihaa joka sisältää luuta ja kananrasvaa suhteessa 50/50, vehnänalkioöljyä 1tl, merilevää 1tl, oluthiivaa 1/2tl sekä kananmunankeltuaista 2 kpl. 

Ilta: Kanan siipiä

Perjantai:

Aamu: Mössöä sisältäen broilerin sisäelinseosta, valkosipulijauhetta 1/2 tl, merilevää 1/4 tl, pellavansiemenöljyä vajaa 1rkl, 2rkl kasvissosetta

Ilta: Kanankauloja

Lauantai:

Aamu: Mössöä sisältäen kalkkunan jauhelihaa sisältää luuta ja kananrasvaa suhteessa 50/50, merilevää 1/4 tl, vehnänalkioöljyä 1 tl, oluthiiva 1/2 tl, kananmunankeltuaisia 3 kpl, jauhettuja kananmunankuoria 2 kpl

Ilta: Kalkkunan kauloja

Sunnuntai

Aamulla tipuja, seuraava ruokinta maanantai-aamuna.

Kananrasvaa annan suhteessa 50/50, koska Vauhti-Raksulta tilaamani rasva ei ole 100% rasvaa, vaan se sisältää myös lihaa. Rasvaprosentti taitaa kyseisessä tuotteessa olla 40-50% väliin.

Paljonko fretti sitten syö päivässä? Vuodenajasta ja iästä riippuen aikuinen fretti syö 4-7,5% painostaan, pentu 7,5-10%. Eli kilon painava aikuinen näätä syö lihaa päivässä 40-75 grammaa, kaksi kiloa painava 80-150 g ja niin edelleen. Helpointa on seurata raakaruoan menekkiä ja jos ruokaa jää paljon yli, vähentää annoskokoa, jos taas näyttää että ruokaa menisi enemmänkin, lisää hieman ruoan määrää. Meillä syksyllä viiden fretin kanssa lihaa meni keskimäärin puoli kiloa vuorokaudessa, nyt kevään korvalla ruokaa menee 350-400 grammaan päivässä.

Lisäravinteiden suositeltu annostus päivässä per fretti ovat seuraavat:
Vehnänalkioöljy max 1ml
Auringonkukkaöljy max 3ml
Pellavansiemenöljy max 2ml
Öljyjä tulisi antaa vain yhtä laatua per päivä, ei siis niin että jokaista kolmea yhteen ruokaan.
Merilevä 1/4tl
Merilevässä kannattaa huomioda sen muoto. Meillä syödään spirulinaa, joka on todella hienoa jauhetta. Siksi se on tiiviimpää tavaraa kuin esimerkiksi isorouheinen levä. Sen vuoksi ruokalistassa merilevän annos päivässä on vähempi kuin 1/4tl per fretti.
Oluthiiva 1/4tl
Valkosipulijauhe 1/4tl
Maitohappobakteerin annostus riippuu merkistä, itse annan 5 fretille 1 tabletin Inupektiä viikossa
Kananmunankeltuainen 1 per viikko
Kananmunankuori 1 per viikko

Yllä ruokalista on siis vain yhden viikon lista. Tuota vaihdellaan meillä niin, että mukaan mahtuu välillä hanhea, poroa, lohta ja mitä milloinkin satun käsiini saamaan. Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta syöttää kokonaisia saaliseläimiä freteille muita kuin tipuja, koska freteille ei ole omaa huonetta jossa ne saisivat teurastaa ruokansa rajatussa tilassa. Tulevaisuudessa, kunhan tilaa saadaan lisää, ruokavalioon lisätään varmasti myös kaneja, marsuja, viiriäisiä yms.

Tekstistä tuli nyt kamalan tönkkö valitettavasti, mutta toivottavasti siitä on apua :) Kuvia ei paljon ole laittaa, minun on viikkoja pitänyt kuvata meidän ruoka-annoksia mutta...siinä vaiheessa kun olet ruokaa antamassa ja viisi frettiä pyörii jaloissa kuin väkkärä, kuvaaminen yleensä jää :D Laitetaan nyt pari  paskalaatuinen kännykkäkuva tältä talvelta kuitenkin. Huomatkaa, että meillä fretit syövät Teeman astioista :)

Vain Lyyti puuttuu joukosta

Moskun erinomainen kanankaulajemma, pieni pahvilaatikko

Ennen kuin siirryimme kokonaan raakaan, näädät saivat pari kertaa viikossa lisäravinnepläjäyksen

Seuraavassa raakaruokapostauksessa keskitytään kertomaan osittaisesta raakaruokinnasta. Toivottavasti tällä kertaa postausten väliin ei tulisi kuukausia :D

Finnish Ferret Festival 2013

Tulevana syksynä, tarkalleen 12.10 järjestetään Suomen Frettiliiton kolmas FFF näyttely. Tällä kertaa paikkana on Iisalmi! Ensimmäistä kertaa saadaan tänne pohjoisempaan ihan virallinen, kaikille avoin näyttely. Itse olen tietysti mukana järjestämisessä hyvin tiiviisti ja järjestelyt onkin lähteneet jo hyvin käyntiin vaikka näyttelyyn on aikaa yli puoli vuotta. Parempi olla ajoissa liikenteessä kuin jättää kaikki viime tippaan.

Ilmoittautuminen avataan 1.5 ja halvempi ilmoittautuminen päättyy 14.9, viimeinen viikko 15.9-22.09 on sitten kalliimmalla hinnalla. Tarjolla on myös edullinen mökkimajoitus kauempaa saapuville hintaan 36€/viikonloppu. Tähän paikkoja on rajoitetusti ja nopeat syövät hitaat. Tapahtumasta lisätietoja löytyy tällä hetkellä https://www.facebook.com/events/169492513198828/

Toivottavasti saisimme paljon uusia ihmisiä näyttelyyn mukaan, koska tämä on ainutlaatuinen tilaisuus päästä osallistumaan pohjoisemmassa. Tietysti tulevaisuudessa näyttelyitä tulee olemaan uusiakin, mutta en jaksa uskoa, että joka vuosi tämän tason näyttelyä tänne päin järjestetään. 

Tänä vuonna alkaa ilmestyä myös SFL ryn lehti. Tarkoituksena olisi, että frettiliiton jäsenyhdistysten jäsenet saisivat kaksi kertaa vuodessa lehden kotiin astí kannettuna. Liittymällä esimerkiksi PoSuihin jäseneksi, saat lehden kotiin pelkän jäsenmaksun hinnalla. Nyt kannattaa siis todellakin liittyä mukaan! Ensimmäinen numero ilmestyy kesäkuun puolessa välissä. 

WCWFS 2013

Näyttelyreissusta aletaan pikkuhiljaa toipua, viikonlopun aikaan kertyi auton mittariin 1240 kilometriä ja sekä minä että eläimet ollaan oltu aikasta poikki. Maanantai meni nukkuen ja tiistaikin vielä ihan vötkyillessä. Keskiviikkona oltiin PoSujen toimesta luennoimassa tuleville eläintenhoitajille freteistä ja öttöset pääsivät monen eri ihmisen käsittelyyn.

Peikko arvostelussa

Peikko otti rauhallisesti tuomaroinnin

Tuomarin kuvailee sihteerille, kuinka paha alapurenta Peikolla on

Palataanpa viime viikonlopun tunnelmiin. Matkaan lähdettiin perjantaina kahden maissa ja ajokeli oli yllättävän hyvä. Majapaikassa oltiin hieman ennen kymmentä illalla ja fretit matkustivat hyvin rauhallisesti auton takakonttiin viritetyssä kevythäkissä. Eipä siinä illalla paljon muuta jaksanut kuin laittaa ötöt playpeniin ja itse suihkukoneen kautta sängynpohjalle. Jännitys teki jälleen kerran tepposet eikä uni tullut millään. Lisäksi Peikko päätti purkaa turhautumistaan Lyytiin, joten aina kun olin nukahtamassa alkoi playpenistä kuulua vinkumista. Pari tuntia horrostin kunnes kello soi puoli seitsemän. Äkkiä kahvia kitusiin, naama paikalleen, hiukset päähän ja fretit kyytiin. Myöhästyimme hieman sovitusta ajasta, mutta hyvin ehdin pystyttää aitauksen sekä koristella sen. Lisäksi olin jättänyt korvien putsaamisen aamuksi ja tongin vaikut veks näätien korvista juuri ennen arvostelun alkamista.

Hmm...nutria, Mosku vuorossa

Mosku esiintyi myös oikein esimerkillisesti

Olin kantajana heti aloittavassa luokassa ja Naantalissa kantosysteemi oli mitä loistavin. Omistajat toivat itse fretit kantokopassa arvostelun läheisyyteen josta ne myös noudettiin omistajan toimesta takaisin arvostelun päätyttyä. Tämä vähensi huomattavasti kantajien stressiä, koska isosta ihmismäärästä on välillä todella hankala löytää oikeaa frettiä. Tulipahan siinä omistajillekin hieman puuhaa kun fretti piti itse hoitaa lavan läheisyyteen. Kantajana sitten veimme fretin tuomarin luokse ja haimme pois tuomarin arvosteltua fretin. Itse olin kantamassa vain tätä yhtä luokkaa ja loppupäivän sain jutella ja katsella muiden nakkeja. Kun kaikki fretit oli arvosteltu, oli aika uudelleenkutsujen. Jostain syystä käsidesi aiheutti jo aamulla allergisen reaktion käsiini ja sama toistui kuin uudelleenkutsut alkoivat. Kannoin sitten vain yhden näädän lavalle, jonka jälkeen sain tehtäväksi kertoa muille mitkä näädät noudetaan sekä tarkistin, että jokaisella on oikea näätä menossa uudelleenkutsuun. Meidän omia nakkeja ei yhtään mennyt lavalle, joten osasin jo tästä päätellä ettei suurensuurta menestystä ole tulossa.

Lyytin perusolemus "okei, mä antaudun"

Myös varpaat tulee tutkia tarkasti. Lyytiä kiinnosti enemmän lamppu

Lyyti kertoo tuomarille, että hänellä on myös kauhean isot ja terävät hampaat :D

Panostin aitauksen ulkoasuun ja se tuottikin tulosta. Aitaus valittiin kauneimmaksi häkiksi ja palkinnoksi saatiin oikein kiva nukkupussi ja putkenmallinen riippumatto. Vaikka kaapit alkaa olla pullollaan jos vaikka minkälaista krääsää, aina on kiva saada uusia juttuja. Kun palkintojenjako sitten alkoi, aloin jo pikkuhiljaa pistää tavaroita kasaan. Ainut joka ylsi palkinnoille asti oli Mosku, joka yllätti olemalla luokkansa 4.! En olisi uskonut Moskun sijoittuvan, koska luokka oli äärimmäisen kovatasoinen. Peikko jäi luokkansa toiseksi viimeiseksi ja Lyyti jäi puolen pisteen päähän palkintosijasta olemalla luokkansa 5. Lyytin luokka oli myös hyvin kovatasoinen ja olen tyytyväinen tytön sijoitukseen. Miinuksia tuli samoista asiosta kuin ennenkin. Peikon paha alapurenta vei paljon pisteitä, samoin huonossa kunnossa oleva turkki. Lisäksi arvostelulomakkeessa kerrottiin Peikolla olevan liian isot korvat, liian iso nenä sekä liian isot silmät :) Samat asiat on toistuneet aikasemmissakin arvosteluissa. Moskulla oli lähtenyt puolikkaita pisteitä sieltä täältä, Lyytillä oli liian paljon rasvakerrosta ja liian vähän lihaksia. Samoin ihon kunto olisi voinut olla parempi.

Vähän osviittaa aitauksesta, sisällöstä en tajunnut ottaa kuvia

Lyyti on väsynyt

Näyttelypaikalta lähdimme pois puoli kahdeksan maissa. Majapaikassa laitoin taas näädät playpeniin, söin hieman ja kävin suihkussa. Edellisen yön valvominen ei onneksi toistunut ja sain melkein heti unenpäästä kiinni. Aamulla pakkasimme vain tavarat, haimme huoltoasemalta hieman matkaevästä ja kohti kotia. Kello näytti sunnuntai-iltana lähes seitsemää kun pääsin kotia asti. Näädät nuuskuttivat vähän aikaa toisiaan ja vetäytyivät sitten nukkumaan raskaan reissun jälkeen.

Vasemmalla Lyyti, oikealla Lyytin kuvankaunis pikkusisko Minttu

Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein onnistunut, vaikka raskasta oli. Seuraava frettinäyttely Suomessa on vasta kesän lopulla PK-frettien KesäPiknik, tätä täytyy katsoa sitten lähempänä ollaanko menossa. Viimeistään sitten syksyn FFFään suuntaamme öttösten kanssa. Ja eihän sitä tiedä vaikka joku Pet-näyttely tässä ilmestyisi nurkan takaa johon osallistua ;D