Tilannepävitystä Lyytistä

Edellisen postauksen jälkeen kävimme Lyytin kanssa puolitoista viikkoa sitten uudestaan lääkärissä, koska imusolmukkeet eivät olleet laskeneet ja tyttö myös yski. Otettiin läjä röntgenkuvia ja verikokeita. Kuvissa näkyi tiivistymää keuhkoissa, verikokeista ei ilmennyt oikein mitään kun nähtävästi klinikan koneet eivät osanneet eritellä fretin verestä asioita. Lyyti vietti klinikalla siis melkein koko päivän tutkittavana, mutta poishakiessa eläinlääkäri oli kiireellisessä leikkauksessa enkä voinut puhua hänen kanssaan tuloksista. Lääkäri kuitenkin soitti seuraavana päivänä ja juttelin hänen kanssaan lähemmäs puoli tuntia puhelimessa Lyytin tilanteesta. Ei ollut mukavaa kuultavaa, kun eläinlääkäri sanoi, että tilanne ei näytä hyvälle :( Oirekuvan ja röntgenien perusteella on todennäköisintä, että Lyytillä tosiaan on lymfooma. Toinen vaihtoehto oli, että kyseessä on massiivinen yleistulehdus, mutta eläinlääkäri ei oikein itsekään siihen uskonut. Saimme lääkkeeksi lisää antibioottia, 3 viiikon kuurin sekä viikon kuuri kipulääkettä. Kipulääke loppui tiistaina ja eilen aloitettiin kortisoni.

Lyyti on nyt syönyt siis yli kolme viikkoa antibioottia, mutta mitään muutosta imusolmukkeissa ei parempaan ole tapahtunut. Itse asiassa ainakin kaulan solmukkeet ovat muuttuneet entistä kovemmiksi ja neidin yleisvointikin on laskenut. Lyyti kyllä syö edelleen, juo ja leikkiikin välillä, mutta myös yskii ja nukkuu todella paljon. Tässä on itse pitänyt aloittaa henkinen valmistautuminen siihen, ettei Lyyti mitä luultavammin enää pitkään ole luonamme. Teen omaa surutyötäni osaksi jo nyt, vaikka Lyytin vointi onkin suhteellisen hyvä. Ensimmäiset päivät toisen lääkärikäynnin jälkeen olivat pahimpia, sitä mietti mitä on tehnyt väärin. Tiedän sen, että olen tehnyt parhaani Lyytin hoitamisessa, enkä tätä olisi voinut estää. Tämän tajuttuani oma olo on jonkinverran helpottanut ja aion viettää neidin kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista. Mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja kuten eläinlääkäri sanoi, kyllä minä itse parhaiten tiedän sitten kun aika on. Syvällä sisimmässäni odotan kuitenkin edelleen, että tapahtuisi käänne parempaan, vaikka järki sanoo ettei niin tule tapahtumaan.

Nuksu ja Lyyti päikkäreillä lelukorissa