Ensimmäisiä asioita, joita minun piti itseni kanssa selvittää oli tietenkin se, onko minusta kasvattajaksi. Kasvattaminen on henkisesti hyvin raskasta, pentuja yleensä tulee menehtymään, samoin emolle voi käydä huonosti. En voi varmaksi tietää, miten tällaisen tulen kestämään, mutta olen aika varma siitä, että itkulla näistä selviää. Olen loppujen lopuksi hyvin herkkä ihminen ja syytän helposti itseäni jos jotain tapahtuu vaikka olisin tehnyt kaikkeni.
 |
| Peikko 8 viikkoa vanhana pallerona. |
Kasvatus vie aikaa. Täytyy olla valmis siihen, että muu elämä jää täysin taka-alalle keväisin ja kesäisin. Minä en työmäärää pelkää, mutta uskon sen kuitenkin yllättävän. Aikomuksena on pitää kasvatus todella pienimuotoisena, yksi pentue/vuosi ja jopa välivuosia välissä. Siltikin pitää olla valmis painamaan hommia niska limassa pentujen eteen.
Taloudellisesti kasvattaminen ei todellakaan ole kannattavaa, on ihan turha ajatella saavansa kasvatuksesta itselleen kultakaivoksen. Riskit pitää ymmärtää ja tilillä täytyy olla muutakin kuin maitopurkkirahat. Tällä hetkellä talous ei kasvattamista kestäisi, mutta muutaman vuoden päästä tilanne toivottavasti on jo toinen. Koska tästä tulee minulle vuosien prosessi ennen kuin ensimmäinen pentue edes on tulossa, on minulla mahdollisuus valmistautua myös rahallisesti kasvatukseen.
Entäs sitten se hyvien kotien löytäminen. Se tulee olemaan haastavaa ja raskasta. Kasvattajille satelee s-postit täyteen pentukyselyitä ja näistä pitäisi sitten osata valita ne parhaat. Olen pitänyt itseäni hyvänä ihmistuntijana, mutta tänä kesänä eräs tapaus sai hieman epäröimään. Tulin siihen tulokseen, että ensivaikutelmaan pitää luottaa enemmän. Tiedän, että minusta tulee hyvin vaativa kasvattaja kotien suhteen ja pentujen uudet kodit tullaan syynäämään suurennoslasin kanssa. Toivon, että tämä karsii ainakin suurimman osan huonoista kodeista pois.
Kasvattajan sitoutuu antamaan pennun uudelle kodille elinikäisen tuen ja turvan. Ei voi ajatella, että vastuu loppuu siihen kun perävalot vilahtaa. Itse haluankin sitoutua tähän, jotta tiedän, että kasvateillani tulee olemaan hyvä elämä. Tiedän myös millaista on kun fretti tulee taloon ja olet aivan yksin. Näin nimittäin oli Mimmin kohdalla. Jo pelkästään se, että kasvattaja kuuntelee sinun huolia, puolittaa jo taakan.
 |
| Peikko n. 12 viikkoisena meidän mukana KuopioRockissa. Peikko tietenkin oleskeli hotellissa eikä osallistunut itse tapahtumaan :D |
Oma koti on tällä hetkellä sellainen, ettei kasvatustyö voi alkaa ennen kuin saamme uuden asunnon. Pieni kaksio ei ole soveltuva kasvattamiseen missään nimessä. Edelleen, koska tämä prosessi kestää kohdallani vuosia, voimme mieheni kanssa rauhassa etsiä uutta asuntoa ja kerätä tilille ylimääräistä rahaa. Ja tietenkin tärkeimpänä, etsiä tietoa.
Kasvatuksen aloitusvuosi on aikaisintaan vuonna 2015, siihen on vielä pitkä aika, mutta minusta tässä asiassa pitää olla ajoissa liikkeellä. Tällaisia päätöksiä ei pidä tehdä hetkessä vaan kasvattajaksi täytyy kypsyä. Frettiliitolle kasvattajanimihakemus tulee tietenkin lähtemään hyvissä ajoin ja toivottavasti osaan vakuuttaa liiton ihmiset siitä, että olen soveltuva tähän hommaan :) Ennen nimen hakemista voikin leikkimielisesti heitellä ilmaan niitä kasvattajanimiä. Jos lukijoilla on hyviä ideoita, otetaan ne vastaan. Mielessä kyllä on ollut jo yksi potentiaalinen pitkän aikaa....
