sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hiljaisuutta, hiljaisuutta

Kuten olette varmaan huomanneet, on blogini ollut koko kesän aivan hiiren hiljaa. Kesät ovat aina niin kiireistä aikaa, joka viikonloppu on jotain menoa ja tunnit vuorokaudessa eivät tunnu riittävän. Kadotin myös kirjoitusintoni jonnekin, pariin kuukauteen en ole saanut mitään kirjoitettua mihinkään. Nyt tuntuu, että tekstiä voisi taas alkaa syntymään, mutta en lupaile mitään. Lokakuun FFF-frettinäyttely vie tällä hetkellä täysin huomioni, monenlaista puuhaa sisältyy näihin näyttelyvalmisteluihin. 

Mitäpäs tässä kesän aikana onkaan tapahtunut? Eipä juuri mitään :D Viimeksi kertoilin, että sain vakituisen työpaikan ja siirryn sisustusosastolle myyjäksi. Erinäisten sattumien vuoksi viihdyin kuitenkin puutarhamyymälässä koko kesän ja huomenna on edessä siirtyminen sisätöihin. Jännittää, hermotuttaa ja vähän jopa pelottaa, mutta uskon kyllä pärjääväni hyvin. 

Frettirintamalla menee vähän heikommin. Kävimme joukkorokotuksessa heinäkuun alkupuolella ja samalla eläinlääkäri tutkaili minua askarruttavia juttuja. Lyytin tilanne on ennallaan, kortisonia syödään ja tauti pysyy kurissa. Toki sekaan mahtuu välillä huonojakin päiviä jolloin tyttö on väsynyt ja enimmäkseen nukkuu. Onneksi hyviä päiviä on paljon enemmän, silloin painetaan sata lasissa putputtaen ja leikkien. Vain aika näyttää kuinka kauan saamme vielä Lyytin pitää, tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvälle. 

Samalla käynnillä eläinlääkäri myös tutki Nukan häntää. Nukan hännänpäähän on siis kehittynyt jonkinlainen patti. Eläinlääkäri ei osannut sanoa tarkemmin mikä se on, mutta alkavalta kasvaimelta vaikuttaa. Saimme ohjeeksi seurata tilannetta ja tarvittaessa hännänpäästä napsaistaan palanen pois. Hieman patti on suurentunut kahden kuukauden aikana, mutta jatkamme edelleen seurailua, koska Nuksu ei häntäänsä arastele. Kuten moni varmasti tietää, menetti Mimmi aikoinaan häntänsä pahan tulehduksen takia ja minulla on sen vuoksi huonoja muistoja häntäongelmista. Mimmi kuitenkin eli vielä melkein kolme vuotta hännän poistamisen jälkeen ihan normaalia elämää, joten pieni hännännipsaus tuskin Nukan elämää muuttaa. Tällä hetkellä enemmän mietityttää lisämunuaiset. Tammikuussa Nukalle siis laitettiin implantti lisämunuaisoireisiin ja nyt vaikuttaa siltä, että oireet ovat palanneet. Alkoivat palata itse asiassa jo kuukausi sitten. Implantin vaikutus ei siis kestänyt kuin puoli vuotta, mistä olen todella pettynyt. Odotin, että saamme huokaista helpotuksesta seuraavien kahden vuoden ajan. Viimeksi tänään sain kokea herran hampaat niskassa, jonne jäikin oikein komeat puremajäljet. Luultavasti joudumme kohta testaamaan uudella implantilla, jos se auttaisi edes hetken tilanteeseen. Jos ei niin vaihtoehdot alkaa olla aika vähissä. 

Peikolla on kyljessä ollut rasvapattia muistuttava n. puolen sentin patti. Tätäkin eläinlääkäri katsoa ja taas saatiin ohje seurailla tilannetta. Nyt toiseen kylkeen on kehittymässä uusi patti, laitamme seurailuun tämänkin ja jos tarve vaatii, käydään ne poistamassa eläinlääkärissä. Kyse on aivan pienistä, ei puolta senttiäkään halkaisijaltaan olevista pateista. Samalla lääkärikäynnillä kun rokotettiin ja lekuri katsoi patteja, sai Peikko myös uuden implantin lisämunuaisiin. Edellinen laitettiin aika tarkkaan kaksi vuotta sitten ja teho alkoi heikentyä. En ole vielä huomannut, että implantin vaikutus olisi täysin palannut, mutta toivottavasti talvi tuo helpotusta. Maailmalta olen viime aikoina lukenut paljon lisämunuaisongelmista ja valitettavan usein tulee vastaan kommentteja, joissa implantti ei enää toimi. Silloin aletaan olla vaiheessa, jossa hoidot ei toimi ja elinikää ei ole hirvittävästi jäljellä. Toivotaan ettei näin ole vaan implantin vaikutus vain alkaa hitaasti :)

Rosvossa on alkanut näkyä uusia, ihania puolia. Muutaman kerran kesän aikana poika on jopa nukahtanut syliin, mikä on tälle pelokkaalle fretille todella iso askel. Tajusin myös Rosvon käytöksestä yhden asian: Rosvo ei osaa "pyytää" kun haluaa rapsutuksia ja syliin vaan alkaa kotkottamaan pitkin kämppää ja hyppii päällä. Tällöin kun pojan nostaa syliin ja rapsuttelee korvan takaa sekä selästä, on sylissä maailman onnellisin näätä. Puremine on nyt loppunut lähes kokonaan, mutta silti en Rosvoa vielä naaman lähelle päästä, silloin poika nappaa varmasti kiinni. Kolmen vuoden kova työ on siis tuottanut parhaan mahdollisen tuloksen :)

Mosku kasvattelee pikku hiljaa pallejaan takaisin, implantti pojalle on laitettu joulukuussa 2010, joten ei mikään ihme. Kuitenkin herra on niin hyväkäytöksinen, ettei uudella implantilla ole mikään kiire. Luultavasti pitkitämme uuden lantin laittoa niin kauan kuin herra käyttäytyy asiallisesti. Talvi on tulossa joten uutta tuskin tarvitsee ennen ensi kevättä edes miettiä. Mosku on muuten tällä hetkellä se meidän lauman ainut, joka ei sairasta mitään! Ihanaa, että edes yksi on joukosta terve. 

Siinäpä kuulumiset tältä erää, muistutuksena loppuun vielä että Finnish Ferret Festivalin halvempi ilmoittautuminen päättyy 14.9 ja koko ilmoittautuminen 22.9! Olemme jo saaneet mukavasti frettejä mukaan, mutta vielä on paikkoja jäljellä. Jos et siis ole vielä omiasi ilmoittanut, nyt hopihopi ilmoja laittamaan tänne. Näillä korkeuksilla tosiaan frettinäyttelyitä ei tulla ihan joka vuosi järjestämään. Varmasti monia jännittää lähteä näyttelyyn ensimmäistä kertaa, mutta turha pelätä! Näyttelyt ovat hyvin rentoja tapahtumia ja kokeneemmat konkarit neuvovat varmasti. Lisäksi päivässä on parasta kun pääsee näkemään ja juttelemaan muiden fretinomistajien kanssa. Kukaan ei ymmärrä fretti-ihmisen sielunelämää paremmin kuin toinen fretti-ihminen.

Loppuun vielä pari näätäkuvaa kesältä


Kaikki koossa iltapalalla
Otettiin eräänä vapaapäivänä Lyytin kanssa päikkärit

Lyyti ja kieli

Nuka ja Mosku otti rennosti helteillä






2 kommenttia:

  1. Siis mitä, mikä teidän Lyytillä on? Onko vakava sairaus? /: Eikös kyseessä ole porukkanne nuorin näätä? :(

    VastaaPoista