lauantai 16. maaliskuuta 2013

10 vuotta on lyhyt aika

Tänään kymmenen vuotta sitten syntyi pienen pieni näätävauva kaukana Etelä-Suomessa. 10 viikkoa myöhemmin tuo näätälapsi matkusti auton takapenkillä kohti Savonmaata ja sai nimekseen Mimmi ♥. Mimmin kuolemastakin on aikaa jo 2 vuotta ja 5kk, mutta muistot elää vahvoina mielessä, varsinkin 
neidin syntymäpäivän aikaan. 

Mimmi pari vuotiaana. Kaikki pentukuvat on kadonneet, kun vanhan tietokoneen kovalevy hajosi


Hurjaa ajatella, että elämässäni on ollut frettejä mukana jo 10 vuotta. Vuosi 2003 oli elämässäni muutenkin tapahtumarikas ja merkittävä vuosi. Silloin alkoi frettiharrastus, muutin Iisalmeen ja tapasin tulevan aviomieheni. Fretit kuuluvat elämääni vieläkin, asun yhä Iisalmessa ja yhdessä kuljetaan edelleen saman miehen kanssa. Nämä 10 vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa, vaikka joukkoon on mahtunut välillä rankkojakin aikoja ja risukasaan ei ole aurinko paljon pilkahdellut. En osaa ajatella, minne elämä minut olisi kuljettanut, jos näitä kolmea asiaa ei kymmenen vuotta sitten olisikaan tapahtunut. Enkä haluakaan miettiä, koska näiltä osin elämä on mennyt juuri niin kuin pitääkin :)

Pariskunta Partanen vuonna 2008, kuten kuvasta näkyy viihteen puolella


Alussa en ollut kovin aktiivinen harrastaja, elelimme Mimmin kanssa omaa elämää enkä tuntenut ketään muita frettiharrastajia täältä päin. En tarkkaan muista missä vaiheessa tapasin toisen harrastajan, vuosi saattoi olla jotain 2005 paikkeilla. Siitä alkoi hiljalleen tutustuminen ja tämä sama ihminen on nykyään yksi rakkaimmista ystävistäni. Hänelläkin on edelleen frettejä ja mikä sen parempaa kuin saada purkaa sydäntään ihmiselle, joka ymmärtää täysin miltä sinusta tuntuu. Ei se mieskään loputtomiin jaksa kuunnella höpinää freteistä ;) Vuosien myötä olen tutustunut isoon joukkoon frettiharrastajia, osa on vain piipahtanut elämässäni, mutta suurin osa on jäänyt mukaan. Valtakunnallisesti ajateltuna aktivoiduin vasta joskus 2008-2009 paikkeilla, jolloin yhteys kauempana asuviin harrastajiin alkoi muodostua. Tällainen hidas savolainen vaatii hieman totutteluaikaa uusiin juttuihin aina :D Paljon parjanut naamakirjan ansiosta yhteydenpito ja kuulumisten vaihtaminen on nykyään niin helppoa muiden harrastajien kanssa. Lähes joka päivä tulee viestiteltyä jonkun fretti-ihmisen kanssa ja sieltä on myös ihana seurata muiden postauksia frettiensä elämästä. 

2009 ja Verjnuarmun keikkaa odotellessa


Isoin asia, mitä  frettiharrastuspiireissä olen tehnyt on tietysti PoSujen perustaminen 2011 keväällä. Alussa meitä oli vain 3 frettihullua mukana toiminassa, nykyään joukko on kasvanut ja olemme saaneet paljon rivijäseniä kuin myös aktiiveja. Viime kesänä PoSut pääsivät Suomen Frettiliiton jäsenyhdistykseksi ja minä mukaan liiton toimintaan. Nykyään häärään siis PoSujen puheenjohtajana ja toimin eräänlaisena äitihahmona yhdistyksessä, kuulun Frettiliiton hallitukseen, olen mukana tekemässä liiton lehteä päätoimittajan roolissa sekä puuhaan ensi syksyn Finnish Ferret Festival-näyttelyä Iisalmeen. En olisi 10 vuotta sitten uskonut, että olen näinkin aktiivisena mukana kaikessa frettitouhussa!

PoSujen ensimmäinen frettipäivä alkamassa


Ihan pikkuisen vain väsytti PoSujen hallitusta syksyn Pet-näyttelyssä :D 


Jotkut asiat eivät siis muutu kymmenessä vuodessa miksikään, fretit ovat edelleen minulle tärkein asia elämässäni (okei aviomies on siinä kärkisijalla myös) ja varmasti tulevat olemaan loppuelämäni. 

Äidin pottunokka Veikko-Olavi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti