Kuten jo aikaisemmin kerroin, talvella 2007-2008 mielessä vahvistui ajatus siitä, että nyt olisi oikea aika hankkia toinen fretti. Päädyin Riinan Näätälän sivuille ja se olikin sitten menoa. Höpöttelin miehelleni illat pitkät noista suloisista mustista otuksista ja päädyimme kysymään pentua näätälästä. Kirjoitin Riinalle s-postia meistä ja elämästämme sekä kiinnostuksesta hankkia fretinpentu juuri häneltä. Sain täytettäväksi kyselylomakkeen ja sen täytettyäni pääsimme alustavalle varauslistalle. Sitten ei auttanut kuin odottaa, josko pentuja syntyisi tarpeeksi ja meille löytyisi juuri se oikea yksilö. Kun sitten 22.05 kuulin, että pennun ovat syntyneet ja että yksi poika olisi tulossa meille, en meinannut pysyä housuissani. Vierailin Näätälän sivuilla varmaan joka päivä uusien pentukuvien toivossa. Ravasin eläinkaupassa ja surffailin netissä hankkimassa pikkuiselle ihania uusia vauvatavaroita :)
Peikko on siis syntynyt 20.05.2008 Riinan Näätälässä. Yhteensä pentuja syntyi 10, 6 tyttöä ja 4 poikaa.Yksi pieni elämänalku ei jaksanut kuitenkaan jatkaa elämäntaivaltaan, vaan menehtyi 2 päivän ikäisenä. Muut pennut muuttivat jokainen uuteen kotiinsa aikanaan. Heinäkuun puolivälissä oli sitten se hetki, että Peikon oli aika muuttaa meille. Kun sain tuon pienen otuksen ensimmäistä kertaa syliini, minusta tuntui että sydän halkeaa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Musta pieni nyytti, jolla oli maitoparta, aivan liian iso nenä ja valtava massu. Peikolla oli tietenkin äitiä ja tuttua kotia ikävä joten minusta oli jopa hieman pelottavaa kuunnella sen itkua. Saimme aika monta kiinnostunutta katsetta juna-asemalla ja 7 tunnin junamatkan aikana. Hetkeksi pienokainen aina rauhoittui kun syliin otti, mutta kohta itku sai taas valtaansa. Illalla myöhään saavuimme kotiin ja annoin pienelle rauhassa aikaa tutustua uuteen kotiin omaan tahtiinsa. Ensimmäinen yö oli yhtä itkua ja mamma saikin olla jatkuvasti pienokaista syliin ottamassa. Aamulla itku sitten loppui kun uteliaisuus uutta ympäristöä kohtaan vei voiton.
Olin jo etukäteen pelännyt, miten Mimmi suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Enkä suotta pelännytkään. Mimmi oli elänyt viimeiset 5 vuotta yksin seuranaan vain me ihmiset. Jälkeenpäin ajateltuna Mimmi ei varmaan ymmärtänyt olevansa fretti ja samanlainen otus kuin se huutava rääpäle. Mimmi ei voinut sietää Peikkoa. Aluksi se ei edes lähestynyt pikkuista vaan juoksi karkuun ja piiloon. Nopeasti Mimmi oppi, että Peikko ei vielä pääse sohvalle. Kahden istuttavasta sohvasta tulikin sitten Mimmi oma valtakunta jonne se pakeni Peikkoa. Jonkun ajan kuluttua tilanne kääntyi niin, että Mimmi alkoi hyökkäillä pennun kimppuun. Samaan tilaan niitä ei uskaltanut jättää ilman valvontaa ja valvovan silmän allakin sai Mimmiä irrotella Peikon niskasta jatkuvasti. Elimme melkein 4 kuukautta niin, että Peikko asui makkarissa ja eteisessä, Mimmi keittiössä ja olohuoneessa meidän poissaollessa. Pikkuhiljaa tilanne alkoi rauhoittua ja neiti rupesi sietämään Peikkoa. Lokakuussa sitten uskalsimme jo jättää näädät samaan tilaan ja kohta he nukkuivatkin vierekkäin. Se oli onnenpäivä nähdä molemmat fretit onnellisena nukkumassa saman peiton alla.
Jos palaisimme pelkästään Peikkoon. Tuo näätä on varastanut sydämeni ja frettimäiseen tyyliin kätkenyt sen jonnekkin, mistä sitä ei enää löydä. Minun ja Peikon välille syntyi ihan erityinen suhde pentuaikana, koska olin 1,5 kk kotona näätävauvan kanssa. Peikko oli alusta asti äärimmäisen helppo pentu. Pureminen oli lähinnä sellaista näykkimistä ja poika oppi nopeasti, ettei ihmisiä saa purra. Paitsi vieraita, niitä Peikko saattaa hieman vieläkin maistella. Sen jälkeen kun Mimmi hyväksyi Peikon, elämä oli todella helppoa kahden fretin kanssa. Mimmikin sai uutta virtaa uudesta frettiseurasta ja oli ihana katsoa näätien leikkiä. Melkein kaksi vuotta Peikko ja Mimmi olivat kaksistaan, kunnes kuvoihin tuli Rosvo ja Nuka. Peikon ja Mimmin välille kehittyi lämmin suhde, nukuttiin samassa kasassa ja kuljettiin peräkkäin. Peikolle oli kova paikka, kun uudet fretit muuttivat toukokuussa 2010 meille. Muutaman ensimmäisen päivän se esitti marttyyria ja kuikuili tulokkaita sohvan alta. Kunnes Peikko sitten päätti, että hitto vie, minä olen täällä se joka näyttää kaapinpaikan. Eli toisin sanoen Peikko antoi tulokkaille köniin. Tilanne rauhoittui heti, kun arvojärjestys oli saatu selvitettyä ja viikon kuluttua uusien tulokkaiden saapumisesta koko 4 fretin näätälauma nukkui jo samassa kasassa. Peikko oli alkujärkytyksen jälkeen hyvin onnellinen uusista leikkikavereista ja talon täyttikin nyt näätäputputus. Oli hyvä asia, että taloon muutti 2 uutta frettiä ennen Mimmin kuolemaa ettei Peikko jäänyt yksin. Mimmin poismeno kyllä masensi Peikkoa jonkin verran. Se ei juuri leikkinyt muiden poikien kanssa ja nukkumaankin hakeutui yksikseen, ennen Peikolla oli Mimmi aina nukkuseurana. Kuukausi Mimmin kuoleman jälkeen meille muutti Mosku ja Peikkokin sai taas uutta energiaa, masennuskausi sai väistyä.
Edelleen Peikko on omantienkulkija, nukkumasta Peikon löytää yleensä yksikseen jostain riippumatosta. Leikki kyllä maistuu poikien kanssa, mutta hakeepa tuo karhunpentu usein myös meitä ihmisiä leikkiin mukaan. Peikko on ehdottomasti eniten äitinpoika. Töistä tullessa sen kasvoilta voi lukea ajatuksen "äitiäitiäitiäiti" ja yleensä mamma saa kasvohoidon joka ilta. Toivotaan, että meillä on vielä useita ihania vuosia edessä tuon karhunpojan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti