Rosvo tosiaan on kodinvaihtaja, joka saapui meille toukokuussa 2010 yhdessä Nukan kanssa. Alunperin näin myynti-ilmoituksen Nukasta, siinä puhuttiin vain yhdestä fretistä. Matkan varrella kuitenkin selvisi, että Nukan kanssa samassa asustelee myös toinen fretti, Rosvo. Myyjä kysyi otammeko myös Rosvon vähän kuin kaupanpäälle. Asiaa ei tarvinnut miettiä kuin kaksi sekuntia kun päätös syntyi ettemme ensinnäkään halua erottaa poikia toisistaan ja toisekseen, emme halua Rosvon päätyvän enää kiertoon. Rosvon on joku tyttö hakenut turkistarhalta lemmikiksi, kuka, sitä en tiedä. Jossain vaiheessa talvella 2009-2010 tämä tyttö on päättänyt Rosvosta luopua ja Nukan omistaja on sen tältä tytöltä joka on hänen tuttunsa, ottanut itselleen. Rosvo olisi tässä vaiheessa päätynyt piikille, jos tämä Nukan omistaja ei häntä olisi itselleen ottanut. Vaikka meillä ei ollut mikään tarkoitus ottaa kahta frettiä yhtäaikaa, minun sydän ei kestänyt ajatusta, että poju päätyy joko piikille tai kiertolaiseksi. Tiesin kyllä mihin olen ryhtymässä kun otan kotiini tarhahillerin, joka on 10 kuukauden sisällä vaihtamassa jo 3 kotiin, hieman kuitenkin yllätti se työmäärä jota olemme mieheni kanssa joutuneet tekemään Rosvon kanssa.
 |
| Rosvo turvallisesti nukkumassa frettiläjän keskellä |
Moni varmaan ajattelee meidän olevan julmia, koska otimme Rosvon sillä ajatuksella, että jos poika ei meille sopeudu ja saavuta luottamusta ihmisiin, me viemme näätäsen sitten viimeiselle matkalleen. Kuitenkin, jos fretti on menettänyt luottamuksen ihmisiin ja pelkää, ei ole mitään järkeä rääkätä eläintä kuukaudesta tai vuodesta toiseen yrittämällä totuttaa sitä ihmisiin. Kun Rosvo saapui, se oli todella pelokas, kulki kotonamme seinän vieriä pitkin silmät lautasen kokoisina ja pelkäsi. Pelko purkautui puremisena, todella rajuna sellaisena. Annoimme aluksi Rosvon totutella uuteen paikkaan ihan rauhassa, poika ei ollut tottunut elämään vapaana vaan oli asunut aika pitkälle häkissä. Siksi varmasti pojasta uusi koti tuntui todella pelottavalle, se oli suuri ja siellä oli tilaa juosta. Matka on ollut pitkä ja tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan. Välillä olen itkenyt sitä, kun poika ei luota ja puree, nauranut sille nähdessäni kuinka suunnattoman paljon Rosvo nauttii muiden frettien seurasta ja leikeistä sekä kiristellyt hampaita pojan kekseliäisyyden edessä. Pikkuhiljaa Rosvo alkoi saavuttamaan luottamusta ja muutaman kuukauden jälkeen pystyimme huokaisemaan helpotuksesta. Poika sopeutui sittenkin! Edelleenkin meillä eletään Rosvon ehtojen mukaan, poika saattaa purra jos tuntee itsensä uhatuksi eikä näätää kannata päästää naaman lähelle missään tilanteessa. Pari kuukautta Rosvon saapumisen jälkeen sain tuta miltä tuntuu kun nenä raadellaan. Poika torkkui minun sylissä kun katsoin telkkaria ja huomioni herpaantui. Puoliunessa oleva fretti säikähti jotain ja ampui suoraan nenään kiinni. Tuloksena iso palkeenkieli, joka ulottui melkein läpi sieraimen puolelle. Seuraavana päivänä haava alkoi tulehtua, siitä valui märkää ja nenä oli sinertävä. Ei siinä muu sitten auttanut kuin suunnata päivystykseen ja vahva antibioottikuuri päälle. Muistona nenässäni on puolikuun muotoinen arpi. Tästä opin sen, että Rosvon kanssa saa aina olla hieman varuillaan eikä passaa antaa huomion herpaantua.
Vieraita Rosvo ei siedä, hammasta tulee lähes aina. Tiedä sitten johtuuko tämä siitä, että poika pelkää vieraita vai mistä. Rosvo pelkää hirveästi häkkiin sulkemista, se saa "maniakohtauksen" jos joutuu pieneen suljettuun tilaan. Myös vieras ympäristö saa pojan mielen sekoittumaan. Sen vuoksi Rosvoa ei viedä näyttelyyn eikä muihinkaan frettitapahtumiin, en halua stressata poikaa turhaan. Kotonakin poika saa joskus "maniakohtauksia" eli juoksee kuin heikkopää ympäri asuntoa, putputtaen ja silmissä hysteerinen katse. Tämä ei ole mitään normaalia frettien leikkiä ja juoksua vaan sellaista todella hätääntynyttä ja pelokasta ravaamista. Rosvolla tavallaan asiat menee "yli" eli leikki tms. voi laukausta tämän pakonomaisen tilan. Tällöin laitamme pojan yleensä vessaan hetkeksi rauhoittumaan, jotta kohtaus menee ohi. Muutaman minuutin päästä tilanne onkin jo rauhoittunut. Rosvolle arki pitää olla samanlaista, muutoksia ei saa tulla. Jos esimerkiksi vaihdamme järjestystä kotona, tulee "maniakohtaus", koska kulkureitit ovat muuttuneet. Yritämme parhaamme mukaan pitää kaiken ennallaan jotta Rosvon maailma ei järkkyisi.
Muita frettejä Rosvo rakastaa koko sydämestään. Pojan löytääkin yleensä nukkumasta jonkun toisen fretin kanssa, yksin Rosvo nukkuu todella harvoin. Parasta maailmassa on frettileikit, varsinkin putkileikit! Rosvo jaksaa leikkiä niin kauan, että muut fretit jo kyllästyvät painimiseen ja putkessa juoksemiseen. Pojalla on ihan uskomaton määrä energiaa ja sen huomaa kyllä arjessa. Kekseliäisyys on myös toista luokkaa meidän muihin asukkaisiin verrattuna. Jos Rosvo jotain keksii, sen ilme kertoo kuinka se päässään laskeskelee kuinka se asian voisi saavuttaa. Lähinnä kyse on pöydille, tuoleille yms. kiipeämisestä ja tavaroiden tiputtelusta. Rosvo jopa keksi, että keittöin laatikostosta saa rakennettua portaat, joita pitkin pääsee työtasolle. Nyt on sitten laatikot teipattuna kiinni :)
Kaikesta työstä, itkusta ja hampaiden kiristelystä, huolesta ja murheesta huolimatta olen todella onnellinen, että Rosvo on osa meidän laumaa. Onnea Rosvo, toivottavasti saamme nauraa kommelluksillesi vielä monia vuosia :)
Vieraita Rosvo ei siedä, hammasta tulee lähes aina. Tiedä sitten johtuuko tämä siitä, että poika pelkää vieraita vai mistä. Rosvo pelkää hirveästi häkkiin sulkemista, se saa "maniakohtauksen" jos joutuu pieneen suljettuun tilaan. Myös vieras ympäristö saa pojan mielen sekoittumaan. Sen vuoksi Rosvoa ei viedä näyttelyyn eikä muihinkaan frettitapahtumiin, en halua stressata poikaa turhaan. Kotonakin poika saa joskus "maniakohtauksia" eli juoksee kuin heikkopää ympäri asuntoa, putputtaen ja silmissä hysteerinen katse. Tämä ei ole mitään normaalia frettien leikkiä ja juoksua vaan sellaista todella hätääntynyttä ja pelokasta ravaamista. Rosvolla tavallaan asiat menee "yli" eli leikki tms. voi laukausta tämän pakonomaisen tilan. Tällöin laitamme pojan yleensä vessaan hetkeksi rauhoittumaan, jotta kohtaus menee ohi. Muutaman minuutin päästä tilanne onkin jo rauhoittunut. Rosvolle arki pitää olla samanlaista, muutoksia ei saa tulla. Jos esimerkiksi vaihdamme järjestystä kotona, tulee "maniakohtaus", koska kulkureitit ovat muuttuneet. Yritämme parhaamme mukaan pitää kaiken ennallaan jotta Rosvon maailma ei järkkyisi.
Muita frettejä Rosvo rakastaa koko sydämestään. Pojan löytääkin yleensä nukkumasta jonkun toisen fretin kanssa, yksin Rosvo nukkuu todella harvoin. Parasta maailmassa on frettileikit, varsinkin putkileikit! Rosvo jaksaa leikkiä niin kauan, että muut fretit jo kyllästyvät painimiseen ja putkessa juoksemiseen. Pojalla on ihan uskomaton määrä energiaa ja sen huomaa kyllä arjessa. Kekseliäisyys on myös toista luokkaa meidän muihin asukkaisiin verrattuna. Jos Rosvo jotain keksii, sen ilme kertoo kuinka se päässään laskeskelee kuinka se asian voisi saavuttaa. Lähinnä kyse on pöydille, tuoleille yms. kiipeämisestä ja tavaroiden tiputtelusta. Rosvo jopa keksi, että keittöin laatikostosta saa rakennettua portaat, joita pitkin pääsee työtasolle. Nyt on sitten laatikot teipattuna kiinni :)
Kaikesta työstä, itkusta ja hampaiden kiristelystä, huolesta ja murheesta huolimatta olen todella onnellinen, että Rosvo on osa meidän laumaa. Onnea Rosvo, toivottavasti saamme nauraa kommelluksillesi vielä monia vuosia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti