lauantai 30. marraskuuta 2013

Kuulumisia

Hei pitkästä pitkästä aikaa

Kovin on taas aikaa kulunut viimeisimmästä kirjoittelusta, enkä mene lupaamaan että tahti tästä muuttuu. Elämääni on tullut muutoksia viimeisen kirjoituksen jälkeen, joista hieman lisää tuonnempana.

FFF tuli ja meni, näyttelypäivä oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja sujui niin kuin pitikin. Pelkäsin hieman tilan riittävyyttä, mutta kaikki mahtui mainiosti paikalle ja palautteen perusteella oli mukavaa kun paikalla sai istuksia (ja ottaa nokosia) loosseissa. Paikan hämäryys ainakin omaan silmään rauhoitti näätien käytöstä ja monessa aitauksessa fretit vain pötköttelivät. Olen itsestäni sekä muista järjestelyissä mukana olleista todella ylpeä! Kiitos vielä kaikille onnistuneesta päivästä.

Näädät voi hyvin, Nuksulla on hieman ollut ongelmia verensokereiden kanssa, mutta nekin on saatu säännöllisellä ruokailulla kuriin. Lyyti jaksaa kaikista ennakkoluuloista huolimatta erinomaisesti, kortisonia ei ole pariin kuukauteen tarvinnut antaa, imusolmukkeet on lähes normaalit ja tyttö on oma iloinen itsensä. Muut tallustelevat eteenpäin samaa tahtia kuin ennenkin. Kaikki ovat kasvattaneet upeat talviturkit ja ottaneet painoa reilusti. Pari viikkoa sitten punnitsin kaikki ja painot olivat: Nuka 1,7kg, Peikko 1,45kg, Rosvo 1,8 kg, Mosku 2,1kg ja Lyyti 1,4 kg. Paksusti voivat siis!

Oma elämä koki tässä mullistuksen. Olen ihmetellyt päänsärkyä, huimausta, älytöntä väsymystä koko kesän ja syksyn ajan. Muitakin oireita on ollut, ei niistä sen enempää tässä. Hakeuduin näyttelyn jälkeen lokakuun lopussa työterveyslääkärille oireiden takia. Luovutettuani kahteen otteeseen runsaat määrät verta kokeisiin, vastauksena oli aivolisäkkeen kasvain. Sain lähetteen kiireellisenä KYSiin jatkotutkimuksiin. Kävin taas luovuttamassa reilut määrät verta sekä marraskuun alussa pään magneettikuvassa. 14 päivä marraskuuta oli sitten lääkärin aika…magneettikuvassa näkyi alle sentin mittainen kasvain aivolisäkkeessä. Tämä selittää suurimmaksi osaksi oireiluni, vihdoinkin minulla oli vastaus asioihin enkä siis ollut kuvitellut vain että minussa jotain vikaa on. Onneksi kasvain on niin pieni, ettei sitä tarvitse leikata vaan aloitin lääkityksen, jonka pitäisi kasvain pienentää tai hävittää kokonaan pois. Ensimmäinen lääkitysjakso kestää 4 vuotta, jona aikana käyn 3kk välein verikokeissa ja kerran vuoteen pään magneettikuvassa. Vaikka lääkitys on rankka ainakin näin aluksi ja sivuvaikutukset ovat huomattavat, olen todella onnellinen ettei minun tarvitse mennä leikkaukseen. Pään alueen leikkaamiseeen sisältyy aina isoja riskejä, vaikka kyseessä olisikin rutiininomainen leikkaus. Kasvaimesta johtuen jouduin miettimään omaa elämääni uusiksi. Siksi nyt joulukuussa ilmestyvän Freportaasin numero on viimeinen, jossa toimin päätoimittajana. Lehti vaatii paljon, jotta homma toimii ja tässä terveydentilassa en vain jaksa hoitaa mitään ylimääräistä. Siinä on riittävästi, että jaksan hoitaa työni ja arjen normaalijutut. Frettien kanssa emme osallistu enää tällä kaudella näyttelyihin, katsotaan ensi kesänä uudestaan jos vointini on jo parempi. Blogia aion päivitellä silloin kun jaksan, lupaa en mitään. Nyt keskityn vain itseeni ja omaan paranemiseeni. Podin jo huonoa omaatuntoa, koska en jaksa häärätä kaikessa mukana kuin ennen. Kunnes ajattelin, ettei mikään tässä maailmassa oikeasti ole niin tärkeää kuin oma terveys ja elämä. Ehtii sitä myöhemminkin palata taas takaisin harrastusten maailmaan!

Nyt vetäydyn tästä kuuman glögimukin kanssa laittelemaan joulukoristeita sekä fiilistelen lähestyvää joulua. Palataan kun jaksetaan :)

1 kommentti:

  1. voi ei! tuo on varmasti raskasta, uskon sen... vielä kun pitäisi omia frettejä ja yhdistyksen asioitakin hoitaa. voimia sinulle, koitahan jaksella :(

    VastaaPoista