lauantai 15. lokakuuta 2011

Tervetuloa blogiin!

Mielessäni on jo pitkään hautunut ajatus oman karvaisen blogin pitämisestä. Bloggaaminen tuntuu nykyään olevan melkoinen muoti-ilmiö ja helppo tapa jakaa ajatuksiaan muille ihmisille. Koen, että minulla on paljon sanottavaa ja kerrottavaa näistä karvaisista kavereista joita freteiksi kutsutaan.

Aluksi hieman taustaa. Olen siis 28 vuotias nainen Savosta. Ensimmäinen fretti minulle tuli vuonna 2003 ja siitä koko frettihulluus sai alkunsa. Olin miettinyt jo pidempään oman lemmikin hankkimista, mutta allergiat olivat rajoitteena. Talvella 2003 törmäsin sitten netissä frettiaiheiseen foorumiin. Siitä alkoi lajin tutkiminen ja armoton opiskelu fretin hoidosta, sairauksista ja kouluttamisesta. Kun sitten huhtikuussa näin ilmoituksen myytävistä fretinpennuista, päätin ottaa myyjään yhteyttä. Sovittiin, että voin hakea oman pennun toukokuun loppupuolella kun lapsoset ovat luovutusikäisiä. Toukukuun lopussa Mimmi sitten saapui kotiin ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä :)

Kerronpa nyt hieman meidän freteistä. Puhun monikossa, koska oman hulluuteni jakaa myös aviomieheni.
Mimmi oli syntynyt 16.03.2003 Etelä-Suomessa eräällä kasvattajalla. Tuo pieni käärö mahtui minun kämmenelle kun hain sen toukokuun lopussa kotiin. 1200 kilometriä ja 18 tuntia meni reissuun ja sekä uusi omistaja että pieni pentu olivat aivan poikki. Mimmillä ei ollut nimeä mielessä vielä valmiiksi, mutta matkalla ajattelin, että onhan aikamoinen Mimmi. Niin pikkuinen sai nimensä. Mimmi nukkui ikiuneen marraskuun 2. päivä 2010 ja jätti monta kaipaavaa ihmistä jälkeensä. Nuku unta rauhaisaa rakas pieni mummoni <3
                                           Kuningatar Mimmi I kauneusunillaan

Vuosien varrella mietin monta kertaa toisen fretin hankkimista, mutta aika ei ikinä tuntunut olevan sopiva. Viisi vuotta elimme Mimmin kanssa kunnes vuonna 2008 aika alkoi olla oikea uudelle fretille. Talvella 2007-2008 istuin tunteja ja taas tunteja koneen ääressä ja etsin sitä oikeata frettikasvattajaa. Kunnes päädyin Riinan Näätälän sivuille ja voih, millaisia frettejä siellä sivuilla olikaan! Jos lempiväri on musta, voitte varmaan arvata, että olin ihan myyty näiden tummien frettien edessä. Otin kasvattajaan yhteyttä, täyttelin hänen kyselylomakkeen ja jäimme jännityksellä odottamaan vastausta. Pääsimme varauslistalle, nyt vain odottelisimme pentujen syntymää ja sitä, riittäisikö niistä omaa palleroa meille. 22.05. sain sitten sähköpostia, että pennut ovat syntyneet 20. päivä ja jos kaikki menee hyvin, yksi pennuista olisi meidän. Kaikki meni onneksi hyvin ja 14.7 aamuyöllä hyppäsin junaan ja matkustin Helsinkiin pentua hakemaan. Mikä rakkauspakkaus minua siellä odottikaan! Pieni,, musta nokinenä jolla oli maitoparta ja joka huusi koko ajan äidin ikäväänsä. Ei kun juna alle ja kohti kotia. Melkein koko matkan pikkuinen oli äänessä, hieman aina rauhoittui kun otti syliin nukkumaan. Oli jo iltayö kun pääsimme kotiin ja se yö menikin valvoessa kun pikkuisella oli äitiä kova ikävä. Nimeksi tuolle karhunpennulle tuli Peikko. 
                                           Näätälän Toa Lewa eli Peikko 

Elimme vuotta 2010, kun mietimme seuraavan fretin hankintaa. Mimmillä alkoi jo ikä painaa ja emme halunneet Peikon jäävän yksin. Koska kodinvaihtajia oli alkanut ilmaantumaan valitettavan paljon, päätimme tarjota kodin mahdolliselle uuden kodin etsijälle. Vappuna huomasin vs-frettien foorumilla myynti-ilmoituksen 2 vuotta vanhasta pastelliuroksesta. Sovimme myyjän kanssa menevämme katsomaan poikaa ja selvisi että kotia etsi myös 9 kk vanha tarhalta haettu soopeliuros. Päätös syntyi äkkiä siitä, että molemmat muuttavat meille asumaan. 2. päivä toukokuuta Nuka ja Rosvo muuttivat meille. Nuka on ACH´s ferretsin kasvatti ja Rosvo on syntynyt turkistarhalla heinäkuussa 2009. Rosvolle olimme jo 3 koti sen lyhyen elämän aikana, joten ongelmia oli edessä. Niihin palaamme tulevissa kirjoituksissa. 

                             Etualalla ACH´s Iceman eli Nuka ja takana Rosvo

Laumassa oli nyt 4 frettiä ja kaikki tulivat mitä parhaiten toimeen keskenään. Pojat olivat onnellisia leikkikavereistaan ja Mimmi tyytyi pitämään poikia ikeensä alla matriarkkamaisella otteellaan. Näin elelimme marraskuuhun 2010 asti. Mimmin kunto romahti loka-marraskuun vaihteessa ja marraskuun 2. päivä oli tehtävä elämäni ehkä raskain päätös. Mimmi nukkui pois eläinlääkärin vastaanotolla minun ja mieheni saattelemana 7 vuoden ja 7 kuukauden iässä. Peikko masentui Mimmin kuolemasta ja meni pitkään ennen kuin poika taas oli oma iloinen itsensä. 

Marraskuun lopulla huomasin myynti-ilmoituksen saman vuoden keväällä syntyneestä frettipojasta, Poika oli muuttanut jo toiseen kotiinsa ja oli nyt siis vaihtamassa kolmanteen kotiin. Koska fretti asui vain tunnin ajomatkan päässä meistä, menimme katsomaan millainen tapaus siellä olisi myytävänä. Mosku paljastui oikein kiltiksi frettipojaksi ja päätimme antaa näätäherralle kodin. Joulukuun alussa Mosku sitten muutti meille ja jo muutaman viikon kuluttua kaikki pojat olivat ylimpiä ystävyksiä.

                     ACH´s Lilium Martagon eli Mosku

Kovin lyhyttä tästä taustakirjoituksesta ei saanut, kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti. Jatkossa kirjoittelen lisää siitä, millaista elämä frettien kanssa on ollut, millaisiin tilanteiseen ja vastoinkäymisiin näätäkodissa törmäillään sekä tietysti tiukkaa asiaa freteistä yleisesti. Vastailen myös mielelläni lukijoita askarruttaviin kysymyksiin.

2 kommenttia:

  1. oijoi, kiva alkaa lukea toistenki fretti blogia,
    muiden ajatuksia nuista sulosista otuksista, ym muista tapahtumista (:

    VastaaPoista
  2. Odottelen innolla uusia postauksia!
    Seurantaan menee :)

    VastaaPoista