♥ Peikko "Veikko-Olavi" 4 vuotta ♥

Niin se aika rientää. Neljä vuotta on kulunut aivan uskomattoman nopeasti ja on vaikea uskoa, että Peikosta on tullut jo keski-ikäinen. Vastahan hetki sitten sain kämmenelle mahtuvan, itkevän fretinpennun ensimmäistä kertaa syliini. Vuosiin on mahtunut monia elämänmuutoksia ja paljon ilonhetkiä. Myös surua olemme Peikon kanssa näinä vuosina jakaneet. Suurimpana mullistuksena varmasti sekä minulle, että Peikolle oli Mimmin kuolema. Vieläkin välillä tuntuu, että Pekku ikävöi, varsinkin nukkuseuraa etsiessään, Mimmiä. 

Peikko 8 viikkoisena

Ihka ensimmäinen nukkupesä

Peikon ensilelu, joka on edelleen menossa mukana

Ensimmäisenä talvena

Noin vuoden vanhana karvapallerona

Peikosta olen kirjoittanut jo aikaisemmin pidemmän postauksen, sen voitte lukea täältä.


Rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä, niin Peikollakin. En tarkalleen muista, mistä tuo Veikko-Olavi aikanaan tuli, mutta se on jäänyt elämään. Usein kutsumme Peikkoa myös Pekuksi, Vekuksi, hörökorvaksi ja pottunokaksi :) Jälkimmäiset pitävät kyllä ihan paikkansa, omaahan Peikko aivan liian isot korvat ja nenän. Niistä sekä alapurennasta, joka nostaa hieman ylähuulta koko ajan, tulee suurin osa pojan niin persoonallista ulkonäköä. Frettiharrastajien keskuudessa ihmiset yleensä nauravat raukalle, onhan hän hieman muotopuoli. Näyttelymenestystä on siis turha odotella tulevaisuudessakaan, mutta onneksi minun mielestäni Peikko on täydellinen.

Hörökorva pottunokka :)

Karhunpentu

Haluan myös kiittää Peikon kasvattajaa, Riinaa. Olen aina voinut tukeutua hänen tietämykseensä jos jotain ongelmia on ollut. Olen myös kiitollinen siitä, että 4 vuotta sitten hän katsoi meidät soveltuvaksi kodiksi ja saimme tämän ihanan karhunpoikasen osaksi elämäämme. 

Onnea rakas karhunpoika, toivottavasti olet luonamme vielä ainakin seuraavat 4 vuotta ♥

Singstariakin Peikko on vetänyt

Ensimmäisenä syksynä